ASX:n toistaminen mplayerilla

Monesti videot tarjoillaan nettisivuilla ASX-tiedoston avulla. Tämä tiedosto ei sisällä itse videota, vaan tiedon videon sijainnista. Olisi kiva tietää, miksi ei voitaisi yksinkertaisesti laittaa linkkiä videoon. Joka tapauksessa mplayerilla ASX-tiedoston voi toistaa komennolla mplayer -playlist tiedosto.asx. Jos nettiyhteyden nopeus ei riitä virran toistoon, voi virran tallentaa paikalliseen massamuistiin komennolla mplayer -playlist tiedosto.asx -dumpstream. Tällöin virta tallentuu stream.dump-tiedostoon, josta sen voi toistaa komennolla mplayer stream.dump. Virran tallennus kestää vähintään yhtä kauan kuin virran reaaliaikainen toisto, toisin sanoen virran tallennusta ei voi nopeuttaa.

Tiedostojen poistaminen Windowsissa

Tiedostojen poistaminen Windowsissa on yllättävän vaikeaa. Explorer pysäyttää poistamisoperaation ensimmäiseen käyttö estetty -virheeseen. Tämän takia on tiedostot ensin otettava omistukseen seuraavalla tavalla, joka edellyttää käyttäjältä ylläpitäjän oikeuksia:

1. Valitse poistettavat tiedostot
2. Avaa Ominaisuudet-ikkuna napsauttamalla valintaa hiiren kakkospainikkeella ja valitse Ominaisuudet.
3. Avaa Oikeudet-välilehti.
4. Paina Lisäasetukset-nappulaa.
5. Avaa Omistaja-välilehti.
6. Valitse uudeksi omistajaksi oma käyttäjätunnuksesi.
7. Valitse kohta "Korvaa oikeudet aliobjekteissa...".
8. Paina OK.

Nyt voit antaa tiedostoille tarvittavat kirjoitusoikeudet. Kannattaa saman tien antaa täydet oikeudet. Näiden toimenpiteiden jälkeenkin ongelmia saattaa lisäksi syntyä vain luku -attribuutista. Yksi keino on siirtää tiedostot roskakoriin ja sen jälkeen tyhjentää roskakori.

Hämäyksen vuoksi Microsoft on koodannut Explorerin siten, että se piilottaa edellä mainitut nappulat ja välilehdet kokonaan, jos käyttäjällä ei ole ylläpitäjän oikeuksia. Lisäksi yksinkertainen tiedostojen jako estää Oikeudet-välilehteä näkymästä. Windows XP Homessa välilehteä ei myöskään ole samoin kuin Vistan Basic-versiossa.

Kohti nollavisiota

Työelämässä moniin tehtäviin tarvitaan koulutus, joka on voimassa kerrallaan muutaman vuoden ilman lisäkoulutusta, mutta samaan aikaan ajokortti voi olla voimassa kymmeniä vuosia ilman lisäkoulutusta. Esimerkiksi tieturvakoulutus sekä tulityö- ja turvallisuuskortit ovat voimassa vain viisi vuotta kerrallaan. Tieliikenteessä ajoneuvon kuljettajalta vaaditaan suurta huolellisuutta ja taitoa. Samoin kuin kipinöitä synnyttävässä tulityössä, liikenteessä on kyse hengestä ja terveydestä. Virheet saattavat johtaa suuriin murheisiin ja kärsimyksiin, eikä virheitä saa siksi tapahtua. Lisäksi tieliikenteen säännökset muuttuvat jatkuvasti, ja jokaisen kuljettajan velvollisuus on olla selvillä säännöistä ennen ajoon lähtöä. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että teillä liikkuu hämmästyttävän paljon kuljettajia, jotka eivät osaa perusliikennemerkkejäkään. Entä miten paljon teillä liikkuu kuljettajia ajoneuvoilla, joiden turvalliseen kuljettamiseen heidän käytännön ajotaitonsa ei riitä? Todennäköisesti vähintään yhtä paljon kuin heitä, joiden teoriatiedoissa on vakavia puutteita. Tieliikenteen kuljettajien osaamisen valvonnassa tarvitaan selvästi tiukempaa otetta.

Ajokorttiasetukseen olisikin pikimmiten lisättävä säädökset kuljettajien ajotaidon seurannasta. Jokaisen kuljettajan tulisi vähintään viiden vuoden välein osoittaa ajotaitonsa uusintatutkinnossa, jossa tehdään sekä teoria- että ajokoe. Myös kuljettajien näkökyky pitäisi tarkastaa useammin. Näkö voi heikentyä nuorillakin muutamassa vuodessa. Näkökyvyn tarkistus on varsin nopea ja halpa toimenpide, joka voidaan tehdä kaikissa optikkoliikkeissä. Terveyskeskuslääkäreitä ei saa kuormittaa näkötutkimuksilla. Vastaanottohuoneessa taululla tehty tutkimus on myös paljon epätarkempi kuin optometrillä tehty. 

Usein tällaisia uudistuksia vastustetaan vetoamalla kustannuksiin. Kustannuksista murehtivien on myös syytä muistaa, että liikenneonnettomuudet ovat helposti erittäin kalliita. Onko mikään turvallisuutta parantava toimenpide liian kallis, jos sillä voidaan estää edes yhtä ihmistä vammautumasta elinikäisesti tai kuolemasta liikenneonnettomuudessa? Toinen useasti käytetty vastustusperustelu on, että useimmat kuljettajat kuitenkin ovat riittävän taitavia ja että näiden taitavien kuljettajien testaaminen ja kouluttaminen on turhaa. Valitettavasti kuitenkin liikenneturvallisuus on vain yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Siksi ajotaitoa parantavan ja ylläpitävän koulutuksen tulee olla pakollista kaikille. Eri asia on tahallinen liikenneturvallisuuden vaarantaminen kuten suuret ylinopeudet ja rattijuopumus. Näiden estämiseksi tarvitaan automaattinen kulunvalvonta ja alkolukko.

Super Eko Mussukka

Polttoaineensäästölaitteet ovat sitkeä laji. Konepörssi mainosti numerossa 10/2008 Giga Power -nimistä polttoaineensäästöjärjestelmää, jonka myyjän vakuuttelut noudattavat pitkälti totuttua kaavaa: sivutolkulla yksittäisten käyttäjien kokemuksia alentuneesta polttoaineenkulutuksesta. Poikkeuksellisesti tosin heti alussa mainitaan dynamometritesti, jossa mitattiin tehon lisääntyneen ja polttoaineenkulutuksen vähentyneen. Valitettavasti mittauksen todistusvoima on vähäinen ilman tarkempaa selvitystä, esimerkiksi testiraporttia.

Toimitusjohtaja Martti Puhakka Konepörssi-lehdessä: ”Kun perusasiat ovat kunnossa ja testit tehdään oikein, saadaan jokaisessa testattavassa kohteessa positiiviset muutokset aikaan." Mittaus onkin periaatteessa varsin helppoa. Esimerkiksi VTT:llä on Otaniemessä Suomen oloissa ainutlaatuinen raskaan kaluston dynamometri- ja päästömittauslaitteisto, jolla Giga Powerin toiminta voitaisiin mitata. Ajosyklit ilman Giga Poweria ja Giga Power asennettuna saman päivän aikana eliminoisivat moottorissa ja ajoneuvossa käytön myötä tapahtuvat muutokset, jotka saattavat selittää esimerkiksi ne katsastussavutusmittauksen tulokset, joihin Giga Powerin nettisivuilla viitataan.

Tarkkaan ottaen Giga Powerin vaikutusten mittaamiseksi ei tarvita alustadynamometriä. Voitaneen nimittäin turvallisesti olettaa, että Giga Power ei vaikuta auton voimansiirron toimintaan. Täten ei autoa eikä voimansiirtoa tarvita mittauksissa, vaan voidaan käyttää pelkkää jarruun kiinnitettyä polttomoottoria. Tällaisen päästö- ja polttoaineenkulutusmittauksen hinta liikkunee muutamissa tuhansissa euroissa.

Giga Powerin taustaa-sivulla viitataan ydinmagneettiresonanssiin, jota hyödynnetään esimerkiksi lääketieteellisessä kuvantamisessa. Ydinmagneettiresonanssi on varsin todellinen ilmiö. Taustaa-sivu ei kuitenkaan kerro, mikä on Giga Powerin ja ydinmagneettiresonanssin välinen yhteys. Sivulla vain esitetään joitakin väitteitä, jotka ehkä ovat tosia. Tässä tärkeimmät väitteet (lihavoidulla kirjasimella) sekä kommentit:

1. Simon Raskin totesi jo 50-luvulla, että magneettiresonanssilla voidaan muuttaa vetymolekyyli korkeampienergiseen tilaan, joka merkittävästi
   parantaa polttoaineen reaktiokykyä ja palamishyötysuhdetta.

   
   
   
   

   1. Magneettiresonanssi toki saattaa vetymolekyylin korkeampaan energiatilaan, mutta minkä polttoaineen reaktiokykyä tämä muka parantaa.

      
      

   2. Mikä on palamishyötysuhde?

2. 1952 voittivat fysiikan tohtorit Felix Block ja Edward M.Purcell Nobelin palkinnon magneettiresonssityöstään.

   
   
   
   

   1. Pitää paikkansa Purcellin osalta. Sen sijaan Felix Block ei ole koskaan saanut Nobelin
      palkintoa toisin kuin Felix Bloch, joka jakoi ydinmagneettiresonanssin keksimisestä myönnetyn palkinnon Purcellin kanssa.

      
      
   
   

3. Tähän perustutkimukseen perustuen kehitettiin sittemmin lääketieteessä jo 80-luvulta asti käytössä ollut magneettikuvauslaite.

   
   
   
   

   1. On yleisesti tiedossa, että näitä laitteita on käytössä ja että ne toimivat.

      
      

   2. Miten tämä liittyy hiilivetypolttoaineiden palamiseen?

      
      
   
   

4. Paul Lauterbut ja Peter Mansfield saivat Nobelin palkinnon tälle tutkimustyölle 2003.

   
   
   
   

   1. Kehitystyö ollut todella vaativaa, joten he ovat varmasti palkintonsa ansainneet.

      
      

   2. Tämä ei liity mitenkään polttoaineisiin.

      
      
   
   

5. Vuonna 1998 kolmelle amerikkalaiselle fysiikan professorille myönnetyn Nobelin palkinnon jatkotutkimuksessa on selvitetty voimakkaan magneettikentän vaikutusta elektroneihin.

   
   
   
   

   1. Tämä pitää paikkansa, mutta miten erittäin alhaisissa lämpötiloissa ja erittäin voimakkaita magneettikenttiä käyttäen tehdyt hiukkasfysiikan kokeet liittyvät polttoaineen palamiseen?

      
      
   
   

6. Polttoaine muodostuu pääasiasiassa hiilestä ja vedystä.

   
   
   
   

   1. Pitää paikkansa.

      
      
   
   

7. Hiili- ja vetyatomien ytimien ympärillä ovat elektronit ns. orbitaalitasoilla.

   
   
   
   

   1. Orbitaaliteoria liittyy kvanttimekaniikkaan, joka on tunnetusti varsin pätevä teoria
      omalla alallaan.

      
      

   2. Polttoaineessa on aika vähän hiili- eikä vetyatomeita vapaana.

      
      
   
   

8. Magnettiset momenttivoimat vaikuttavat elektronien liikkeeseen ja sitä kautta magnettikentässä virtaavien hiili- ja vetymolekyylien liikkeeseen.

   
   
   
   

   1. Mekaniikassa tunnetaan käsitteet momentti ja voima, joilla yksinkertaistetaan monimutkaisempaa jännityksen käsitettä. Ehkä joku kvanttimekaniikan asiantuntija
      voi kertoa, onko momenttivoimaa olemassa.

      
      

   2. Miten molekyylien liikkeeseenvaikuttaminen voi vaikuttaa polttoaineen palamiseen?

      
      
   
   

Tässä esitetyt väitteet eivät siis millään tavalla perustele Giga Powerin toimintaa.

P.S. Super Eko Mussukka tjsp. oli Tekniikan Maailman takavuosina ehdottama polttoaineensäästöihmelaite, joka koostui kaasupolkimen alle sijoitettavasta vaahtomuovinpalasta.

Talouskriisi myös markkinatalouden kriisi

Viime kuukausina valtiot ovat avokätisesti pelastaneet pankkeja, jotka ovat sijoitelleet asiakkaidensa rahoja erittäin riskipitoisiin tuotteisiin, joita on johdettu Yhdysvaltojen roskalainoista, joita on annettu maksukyvyttömille asiakkaille. Nyt Yhdysvalloissa myös kolme suurta autonvalmistajaa, General Motors, Ford ja Chrysler, ovat akuutissa rahapulassaan vaatimassa liittovaltiolta lainaa. Valmistajien johtajat uhkaavat jopa kolmen miljoonan työpaikan menetyksellä, jos lainaa ei anneta.

Luottotappioiden ja rahapulien syypäitä ovat pankkien ja autotehtaiden johtajat, joiden vastuulle sanotut yritykset on annettu. Nyt johtajat vuoroin vaativat ja rukoilevat asiakkaitaan ja veronmaksajia korjaamaan heidän tekemänsä virheet. Kuplan pullistumisen aikana johtajat ovat johtajien tapaan tienanneet miljoonia. Kuplan puhjettua todellisia voittajia taitavat olla juuri nämä johtajat.

Autotehtaiden johtajien mielestä tehtaiden rahapulan syy on yleinen talouden alamäki. Todellisuudessa vähintään yhtä merkittävä syy ovat johtajat, jotka eivät osaa johtaa autotehdasta. Japanilaiset autonvalmistajat, erityisesti Toyota, ovat tehneet kovaa tulosta samalla kun yhdysvalloissa on tehty kovaa tappiota. Autojen valmistaminen kannattavasti on siis mahdollista.

Pankkimaailmaankin on ilmeisesti ahneus iskenyt kyntensä syvälle. Kaikki palvelut muuttuvat maksulliseksi, ja asiakkaat ajetaan luukulta nettiin. Eihän tämä vielä mitään, mutta kun lisäksi ostellaan holtittomasti velkakirjoja. Pankin liiketoiminta perustuu pitkälti asiakkaan luottamukseen. Mihin pankkiin voi nykyään vielä luottaa? 

Miksi autonvalmistajat tai pankin pitäisi nyt pelastaa? Eikö markkinatalouden henki ole, että huonosti hoidetut ja kannattamattomat yritykset laitetaan konkurssiin? Millaisen viestin valtioiden johto antaa liike-elämälle pelastamalla ahneuteensa ja huonoon johtoon sortuneet pankit? Voiko pankin johto jatkossakin elää tuhlaajapojan elämää tietäen, että perikadon koittaessa veronmaksajat pelastavat? Entä autotehtaat, lentokonetehtaat tai telakat?

RKP haluaa pakkoruotsin takaisin ylioppilaskirjoituksiin

RKP haluaa pakkoruotsin takaisin ylioppilaskirjoituksiin. Tämä on erittäin huolestuttavaa tasa-arvon kannalta. Jos pakkoruotsi palautetaan, eikö myös pakkosuomi pitäisi palauttaa? RKP:n puoluesihteeri Ulla Achrén muistuttaa Ylen uutisesta, jonka mukaan virkamieskielivaatimus yllättää monet korkeakouluopiskelijat. Toisaalta eikö voitaisi myös ajatella, että jos virkamieskielivaatimus poistettaisiin, se ei enää yllättäisi?

Heijastinhöpötys

Valoa heijastavan esineen, jota tavallisesti kutsutaan yksinkertaisesti heijastimeksi, kantamisesta on paasattu vuosikymmenet. Heijastinta kantava tienkäyttäjä kuulemma erottuu niin paljon paremmin kuin kantamaton. Tottahan se tietysti onkin. Miksi erityisesti jalankulkijat eivät sitten käytä enemmän heijastimia? Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihminen on laiska. Harva jaksaa paapoa takinhelmassa hakaneulan ja langan päässä killuvaa, jokaiseen kulmaan ja koloon takertuvaa muovinpalasta. Entä sitten käsivarren ympärille kietoutuvat nauhat? Eivät heijasta yhtä hyvin kuin kovat ja hankaloittavat pukeutumista. EU-direktiivien vaatimuksesta kaikkien tiealueella työskentelevien on käytettävä hyvin näkyviä, heijastimilla koristeltuja päällysvaatteita, joita saa vain erikoiskaupoista. Miksi seppälöistä ja elloksista ei sitten saa noita vaatteita? Sitä on kysyttävä kauppiailta.

Uutiskommentti: Uskomattoman voimakkaita hyökkäyksiä netissä

Rikolliset ovat siirtyneet pelottavalla tehokkuudella nettiin. Tuntuu siltä, että poliisi ei siirry. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Suomen poliisi ei edes pääse Youtubeen. Lisäksi poliisille esitetään kilvan mitä moninaisempia sensurointitehtäviä. Milloin pitäisi sensuroida lapsipornoa, milloin pyssyllä uhkailijoita tai koulu-uhkailijoita. Vaikka koulumassamurhat toki ovat vakavia rikoksia ja kielivät ongelmista yhteiskunnassamme, todellisuudessa netissä poliisille olisi paljon tehtävää, jota ei tarvitsisi seuloa heinäsuovasta. F-Secure -tietoturvayhtiön Mikko Hyppönen ilmaisi asian ytimekkäästi: "Internetrikoksilla teet miljoonia, etkä todennäköisesti jää kiinni. Ja jos jäätkin, et välttämättä saa tuomiota. Ja vaikka saatkin, et ainakaan joudu vankilaan." 

Rikollisilla on hallussaan pelottavan tehokkaita hyökkäysverkkoja, jotka on koottu luvatta käyttöön otetuista tietokoneista. Verkkojen kokoaminen on valitettavasti hyvin helppoa, sillä se voidaan tehdä tietokoneilla automatisoidusti. Verkkojen käyttöjärjestelmänä toimii Windows XP, jonka Microsoft laski aikanaan liikkeelle liian turvattomilla asetuksilla. Nyt maailmassa on todennäköisesti miljoonia kaapattuja Windows XP:tä pyörittäviä koneita. Ne poistuvat aikanaan netistä laitteistojen rikkoutuessa vanhuuttaan, mutta siihen menee vielä vuosia. Microsoft on onneksi ottanut opikseen ja parantanut uusien käyttöjärjestelmiensä turvallisuutta. 

Hyökkäysverkot ovat niin voimakkaita, että niillä voidaan haluttaessa lamauttaa melkein mikä palvelu tahansa. Lisäksi koneilta voidaan luonnollisesti varastaa tietoa, esimerkiksi luottokorttitietoja, joita voidaan käyttää helposti luottokorttipetoksiin. Rikolliset ovat hyvin kekseliäitä. Nettirikollisuus on myös erittäin kansainvälistä. Siksi nettirikoksia selvittämään tarvitaan välttämättä kansainvälinen poliisijärjestö, joka pystyy toimimaan mutkattomasti valtiorajojen yli.

Astronautit juovat virtsaa!

Toimittajien otsikonkeksimistaitoja on ihmeteltävä. Otsikko "virtsa sammuttaa astronauttien janon" tarkoittaa käytännössä, että vesi puhdistetaan virtsasta. Yhtä hyvin voisi repäistä otsikon "Nokialla taas likavettä", ja hämmästellä uutisessa kuinka nokialaisten viemäreistä jätevedenpuhdistamon, joen, meren, ilman, pohjaveden ja vedenottamon kautta vesijohtoihin päätynyt vesi on hyvän makuista ja yhtä raikasta kuin mikä tahansa muu vesi.

Helsingin Sanomien hiilijalanjälkilaskuri

Helsingin Sanomat on julkaissut nettisivuillaan hiilijalanjälkilaskurin, jonka avulla voi arvioida aiheuttamiaan hiilidioksidipäästöjä. Vuotuista lentomatkaa kysyessään laskuri mainitsi oudosti "ei työ". Tarkoittaakohan tämä sitä, että työmatkoja ei pitäisi laskea mukaan? Miksi ei? Eihän hiilidioksidi tiedä, mistä syystä lennän. Laskurissa myös kysyttiin vain, monellako aterialla viikossa syö erilaisia lihoja. Varmasti kaikki ateriat eivät sisällä saman verran lihaa. Laskurin pitäisi tietysti kysyä lihan massaa. On tietysti vaikea arvioida, paljonko esimerkiksi ravintola-annoksessa on lihaa.

Tulevaisuudessa sopii odottaa ilmastokuormituksen laskennan helpottumista, koska EU on päättänyt vähentää ilmastokuormitustaan. Looginen käytännön askel kohti tavoitetta olisi rakentaa kuormituksen aiheuttajille järjestelmä, joka helpottaisi kuormituksen suuruuden arviointia. Esimerkiksi elintarvikkeisiin voitaisiin merkitä, paljonko ne kuormittavat ilmastoa. Samoin ravintoloihin on odotettavissa ilmastokuormitusmerkintöjä.

Häkämies pohtii merirosvojen kurittamista

Puolustusministeri Häkämies pohtii yhdessä EU:n muiden ulkoministerien kanssa, miten Somalian merirosvot saataisiin kuriin. Valitettavasti taitaa vain olla niin, että Somalian vesillä riittää piraatteja niin kauan kuin Somaliassa kurjuutta. Onneksi sentään on olemassa saattue. Laivat on ajettava niputettuina vaarallisten alueiden läpi sotalaivojen suojeluksessa. Tietysti yksittäisiäkin aluksia voi saattaa, mutta tällöin saattajia tarvitaan enemmän. Rosvot tulevat pienillä veneillä, joita on vaikea havaita varsinkin pimeässä. Mitenhän tarkasti sotalaivat pystyvät havaitsemaan veneitä? Entä jos alukset kulkisivat pimennettyinä? Tällöin varmasti rosvojen olisi vaikeampi löytää saalistaan. He joutuisivat käyttämään tutkia, mikä taas paljastaisi heidän sijaintinsa sotalaivoille. Olisiko lämpökamerasta hyötyä pimeällä lämpimällä merellä? 

You have new mail!

Outlook 2003 ilmoittaa saapuneesta sähköpostiviestistä hienostuneesti äänellä ja työpöydän oikeassa alakulmassa vilahtavalla ikkunalla, jonka voi jopa laittaa läpinäkyväksi. Valitettavasti ilmoitukset ovat liian vaivihkaisia. Ihminen nimittäin herkistyy kuuntelemaan tiettyjä ääniä ja näkemään tiettyjä asioita. Kun tarpeeksi monta kertaa läpinäkyvä, tekstiä sisältävä ikkuna vilahtaa näkökentän äärialueella, näköaisti alkaa tulkita kaiken tuolla alueella näkyvän tekstin postinsaapumisilmoitusikkunaksi. Samoin käy äänille: kun odottaa puhelimen soivan, sitä helposti alkaa kuulla puhelimen ääntä vaikkei puhelin soikaan.

Outlookin ongelma on onneksi helppo ratkaista. Viestinsaapumisilmoitukset voi kytkeä pois päältä. Tällöin tosin viestit jäävät helposti lukematta, kun niiden saapumisesta ei tule ilmoitusta. Paljon sähköpostia saaville tämä saattaa tosin olla täydellinen ratkaisu. Jos sähköpostin saapumisilmoitus kuitenkin on tärkeä, se on helposti toteutettavissa Visual Basicillä. Valitse Tools-Macros-Visual Basic Editor, josta valitse Insert-Module. Tämän jälkeen liitä seuraava koodi:

Private Sub Application_NewMail()
    MsgBox "You have new mail!", vbSystemModal
End Sub

Koodi läväyttää reilusti "You have new mail!"-tekstin sisältävän MessageBox-modaali-ikkunan kaikkien ikkunoiden päälle. Ikkuna kaappaa osoitinfokuksen, joten työtä ei voi jatkaa kuittaamatta ilmoitusta. Tämä ikkuna ei varmasti jää huomaamatta. Visual Basic Editorin helpistä löytyy toki msgbox-hakusanalla lievempiäkin MessageBoxeja.

Sulkiessasi Outlookkia sinun tulee tallentaa muutokset VbaProject.OTM:ään. Lisäksi makro tulee allekirjoittaa digitaalisesti, jos Outlookin makroturvallisuus on säädetty korkealle tasolle. Oma digitaalinen sertifikaatti voidaan tehdä Officen asennushakemistossa olevalla selfcert.exellä. Allekirjoitus tehdään Visual Basic Editorissa Tools-valikossa löytyvällä Digital Signature -komennolla. Kun allekirjoitettu makro suoritetaan ensimmäistä kertaa, Outlook kysyy, haluatko luottaa itseesi. Tarkempia ohjeita on osoitteessa http://www.howto-outlook.com/howto/selfcert.htm.

Verotustietovouhotus

Vuoden 2007 verotustiedot on julkaistu. On vaikea välttää tätä uutista, jos seuraa sanomalehtiä ja muita tiedotusvälineitä. Omituista on, että vain muutaman suurituloisimman tiedot julkaistaan. Valitettavasti tähän joukkoon kuuluvat harvaa tavallista kansalaista kiinnostavat henkilöt, nimittäin sukulaiset, ystävät ja tuttavat.

Ei ole vaikea arvata, että huippujohtajat tienaavat rahamääriä, joista kuitenkaan ei ole hirveästi iloa. Mersun ja hienon asunnon mistä tahansa saa jo ensimmäisellä miljoonalla, mutta mitä tehdä niillä lopuilla miljoonilla, joita Nokian johtajienkin tileille ropisee joka vuosi? Tavallista kansaa kiinnostaisivat tietenkin enemmän, paljonko heidän läheisensä tienaavat. Miksei siis saman tien julkaistaisi kaikkien ansiotuloja saaneiden tietoja? Ei tuon tiedon jakelu tämän päivän tekniikalla olisi juurikaan kalliimpaa tai vaikeampaa kuin 100000 parhaiten ansaitsevan tietojenkaan julkaiseminen. Esimerkiksi kolme miljoonaa nimeä ja viisinumeroista lukua tarvitsisivat vain noin 150 megatavua kaksitavuisella koodauksella. Tietysti virtasten erottamiseksi toisistaan olisi hyvä julkaista myös kotikunta. Tällöin tiedoston koko toki kasvaisi, mutta jäisi todennäköisesti 200 megatavun tuntumaan. Olisihan tuossa toki ladattavaa tyypillisellä kapeakaistaisella suomalaisella laajakaistalla.

Kesäaika on hölmöläisten hommaa

Hölmölän talossa kannettiin säkeillä valoa tupaan. Kesäaika haiskahtaa myös Hölmölän väen touhulta. Kesäaikaa perustellaan sillä, että maanviljelijät saavat aamulla enemmän valoa. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi maanviljelijät eivät voi elää auringon mukaan. Eihän maanviljelys muutenkaan ole mitään virkatyötä kahdeksasta neljään. Kylvöt ja korjuut on ajoitettava säiden mukaan ja töitä on huonon sään uhatessa tehtävä vaikka kellon ympäri. Karu totuus on, että kesällä on valoisaa ja talvella pimeää. Sitä ei kellojen siirtely muuksi muuta.

Kesäaika aiheuttaa vaikeuksia kaikilla aloilla, joilla kellonajan kulun jatkuvuus on tärkeää. Esimerkiksi liikenteen aikatauluissa kellonajan hyppäys aiheuttaa absurdeja seurauksia: jotkin junat pysähtyvät odottamaan normaaliaikaa. Eikö niiden vastaavasti kesäaikaan siirryttäessä pitäisi jäädä odottamaan vaikkapa 23 tuntia tai teleportata tunnin kulkua vastaavaa matkaa? Tietokonealalla epäjatkuvuuskohta aiheuttaa vaikeuksia esimerkiksi tehtävien ajoituksessa. Jos jotain pitää tehdä enintään tunnin välein, niin entä sitten, kun kellonajat kolmen ja neljän välillä toistuvat?

Epistä, sanoo Yhdysvallat

Yhdysvallat laittoi Venäjän valtion asevientimonopoli Rosoboronexportin kauppakieltoon. Ylen uutisten mukaan pakotteet estävät Yhdysvaltojen hallitusta käymästä kauppaa Rosoboronexportin kanssa. Yhdysvaltojen mukaan Rosoboronexport on myynyt Iranille, Syyrialle ja Pohjois-Korealle aseita tai tekniikkaa, jonka avulla maat voivat kehittää joukkotuhoaseita tai ohjuksia. Kyseiset maat eivät ole varsinaisesti ylimpiä ystäviä Yhdysvaltojen kanssa, ja onkin ihme jos Yhdysvallat sallii yleensä minkäänlaisen kaupankäynnin maiden kanssa. Venäjä pitää Ylen uutisen mukaan pakotteita laittomina. Olisi kiva tietää, minkä lain vastaisia nämä pakotteet ovat. Eihän ole olemassa mitään valtioiden välisiä lakeja, valtiosopimuksia kylläkin. 

Samana päivänä, 24.10.2008, julkaistun uutisen mukaan EU ottaa lentoliikenteen mukaan päästökauppaan. Uutisessa mainitaan myös, että Yhdysvallat on moittinut päätöstä, koska EU:lla ei voi olla oikeutta pakottaa yhdysvaltalaisia lentoyhtiöitä osallistumaan päästökauppaan. Olisi mielenkiintoista tietää miten Yhdysvaltojen ja EU:n välisen lentoliikenteen rajoituksia vapauttava sopimus suhtautuu päästökauppaan.

Hyvitysmaksu on alimitoitettu

Teoston teettämän tutkimuksen mukaan kännyköihin tallennetun musiikin määrä kasvaa. Lienee siis vain ajan kysymys, milloin hyvitysmaksu laajenee kaikkiin digitaalisiin tallennusvälineisiin. Nykyisinhän maksua ei tarvitse maksaa esimerkiksi kiintolevyistä tai muistikorteista. MP3-soittimien hyvitysmaksu määräytyy mutkikkaasti portaittain. Seuraava OpenOffice.org-funktio palauttaa hyvitysmaksun, kun sille annetaan argumentiksi muistin määrä megatavuina:

Function Hyvitysmaksu (muistia As Double) As Double

  If muistia <= 512 Then
    Hyvitysmaksu = 4 
  ElseIf muistia > 512 And muistia <= 1000 Then
    Hyvitysmaksu = 7
  ElseIf muistia > 1000 And muistia <= 20000 Then
    Hyvitysmaksu = 10
  ElseIf muistia > 20000 And muistia <= 50000 Then
    Hyvitysmaksu = 12
  ElseIf muistia > 50000 And muistia <= 150000 Then
    Hyvitysmaksu = 15
  ElseIf muistia > 150000 And muistia <= 250000 Then
    Hyvitysmaksu = 18
  ElseIf muistia > 250000 Then
    Hyvitysmaksu = 21
End If
End Function

Hyvitysmaksu ääninauhoista on 0,5 senttiä minuutilta. Verrataanpa tätä hintaa MP3-pakkauksella ja 192 kbit/s virralla tallennettuun ääneen, joka varmasti toistuu korkealaatuisempana kuin esimerkiksi C-kasetin ääni. Oheisessa kuvassa on esitetty kuvitteellinen, ääninauhan minuuttihinnalla laskettu hyvitysmaksu sekä todellinen, vuoden 2008 hyvitysmaksu digitaalisista tallennuslaitteista. Kuvasta voidaan havaita, että noin kolmesta gigatavusta alkaen muistien todellinen hyvitysmaksu jää pienemmäksi kuin kuvitteellinen. Sadan gigatavun kohdalla kuvitteellinen on jo hieman yli 332 suurempi kuin todellinen ja teratavun kohdalla 3450 euroa suurempi kuin todellinen. Onkin mielenkiintoista nähdä, saako Teosto tämän eron kurotuksi umpeen. Tallennuskapasiteetin hinnan näet voidaan edelleenkin odottaa laskevan ja laitteiden tallennuskapasiteetin kasvavan.

Blogger ei toimi

Halvalla ei tässäkään tapauksessa saa hyvää. Blogger joutuu jatkuvasti virhetilanteisiin, jossa se ei yhtäkkiä tallennakaan muokattavana olevaa tekstiä. Tekstit katoavat helposti tällaisissa tilanteissa. Javascript-pohjainen editori yrittää olla avulias rivinvaihtojen kanssa, mutta todellisuudessa lähinnä ärsyttää ja vaikeuttaa kirjoittamista. Niinpä onkin suositeltavaa kirjoittaa teksti omalla koneella luotettavalla tekstieditorilla ja kopioida se Bloggeriin. Vielä suositeltavampaa on käyttää jotain kokonaan toista julkaisujärjestelmää.

Suomalaiseen näppäimistöön tulossa lisää merkkejä

Suomalaiseen näppäimistöön on tulossa lisää merkkejä. Valitettavasti tästä ei ole paljonkaan iloa, kun vanhoja puutteita ei kuitenkaan korjata. Suomalainen näppäimistöasettelu on nimittäin surkea. Tärkeiden merkkien, kuten {[]}\, kirjoittamiseksi oikean käden peukalo on väännettävä hankalasti keskelle kämmentä. Jotkin näppäimistöt vaativat enemmän kurottelua kuin toiset. Esimerkiksi Yhdysvalloissa käytössä oleva asettelu on ergonomisesti edellä mainittujen merkkien kirjoittamisen kannalta paljon parempi kuin suomalainen. 

Missään aiheesta julkaistussa uutisessa ei ole mainittu, kuka määrää suomalaisen näppäimistön asettelun. Tuskin näppäimistöt itse siitä kuitenkaan päättävät. Valmistajienkin käytössä täytyy olla jokin standardi, sillä muutenhan tilanne muistuttaisi autojen hallintalaitteita, joissa ainoa melko vakioitu asia on polkimien järjestys. Toki kannettavien näppäimistöt poikkeavat toisistaan, mutta niissäkin valitettavasti useimmiten on oikean käden peukalo-ongelma.

Enemmän äskettäin käytettyjä tiedostoja

Windows XP:n Explorer pitää kirjaa äskettäin käytetyistä tiedostoista, joita se luettelee käynnistä-valikossa. Tiedostojen lukumäärää voi muuttaa ryhmäkäytäntöeditorilla seuraavasta paikasta: User Configuration \ Administrative Templates \ Windows Components \Windows Explorer \Maximum number of recent documents. Rekisteriin suurin sallittu lukumäärä kirjoitetaan DWORD-heksadesimaaliarvona MaxRecentDocs avaimeen HKEY_CURRENT_USER\Software\Microsoft\Windows\CurrentVersion\Policies\Explorer.

Yhdysvaltojen vaaliväittely suorana netissä

Yle esittää Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden väittelyn suorana lähetyksenä netissä 16.10.2008 kello 4-5.30. Samaan aikaan TV1:ssä esitetään Uutisikkunaa, joka käytännössä luettelee päivän uutisia tekstinä. Ääni on yleensä jonkin Ylen radiokanavan. TV2 esittää Sudokua ja Mikämikä-tvpeliä. Miksi Yle kokee väittelyn niin tärkeäksi, että se esitetään netissä? Miksi sitä ei esitetä televisiossa? Tuskin suomalaiset ovat niin kiinnostuneita Yhdysvaltojen politiikasta, että vaivautuisivat katsomaan vaaliväittelyä keskellä yötä. Niin monet kun eivät vaivaudu edes äänestämään omissa vaaleissa. Yhdysvaltojen vaaleissa on tuskin kovin monella suomalaisella minkäänlaista äänioikeutta.

Kuka tekisi Process Explorerin?

Process Explorer on erinomainen työkalu Windows-järjestelmän vianetsinnässä. Se häviää Windowsin omalle Tehtävienhallinnalle vain verkkosovittimien siirrännän seurannassa. Yhtä hyvää työkalua Linuxille ei ole olemassa. Kuka tekisi Process Explorerin Linuxille nyt kun Linuxiinkin on vihdoinkin saatu prosessikohtainen siirräntäkirjanpito?

Kännykkätekniikka on kankeaa

Työryhmä ei voi toimia ilman kommunikaatiota. Varsinkin jaettuja resursseja käyttävälle työryhmälle kommunikaatio on elinehto. Jaettu resurssi voi olla esimerkiksi yhteiskäytössä oleva jakoavain. Käyttäjä 1 ei löydä jakoavainta, jos käyttäjä 2 on vienyt sen työmaalle. Käyttäjä 1 etsii avainta turhaan tietämättä, että 2 käyttää sitä. Käyttäjä 1 joutuu kysymään kaikilta ryhmän toisilta käyttäjiltä 2, 3, 4 jne. jakoavaimen sijaintia, koska hän ei tiedä, kuka tietää avaimen sijainnin.

Tällaisessa tilanteessa neuvottelupuhelu olisi erittäin hyödyllinen. Valitettavasti ainakin Nokian kännyköissä neuvottelupuhelu pitää perustaa soittamalla osallistujille yksi kerrallaan, vaikka monien puhelimien osoitekirjassa on mahdollisuus ryhmitellä nimiä. Miksi neuvottelupuhelua ei voisi aloittaa soittamalla ryhmälle ja antamalla puhelimen huolehtia osallistujille soittamisesta? Lyhyen sanoman välittämiseksi ei ole mitään järkeä antaa osallistujien odottaa puhelujen avaamista yksi kerrallaan. Vielä pahempaa on, että neuvottelupuhelussa voi ilmeisesti verkon ominaisuuksien vuoksi olla vain kuusi osapuolta.

Neuvottelupuhelua paljon järkevämpi viestintämuoto jakoavaimen löytämiseksi olisi pikayhteys. Se toimii kuten yksisuuntainen radiopuhelinviestintä, jossa kaikki osallistujat käyttävät samaa taajuutta. Vain yksi osallistuja kerrallaan voi puhua, mutta tiettävästi vain espanjalaisessa neuvottelussa kaikki osallistujat puhuvat samanaikaisesti. Pikayhteys vaatii luonnollisesti matkapuhelinverkon tuen, jota Euroopassa on saatu odottaa kuin kuuta nousevaa. Suomessa vasta Saunalahti tarjoaa pikayhteyspalvelua. Soneran asiakaspalvelija ei ollut edes kuullut pikayhteydestä, mutta osasi kyllä parin minuutin selvityksen jälkeen kertoa, että Soneralla on tekniikkaa testattu jossain päin mutta palvelun käyttöönotosta ei ole tehty mitään päätöksiä.

Xorg vuosia jäljessä Windowsia hiiren kiihdytysteknologiassa

Hiiren ja sen osoittimen liikkeiden ja liikenopeuksien suhde on erittäin tärkeä käyttömukavuuden kannalta. Hiiren osoitin ei saa liikkua liian nopeasti, jotta käyttäjän on helppo siirtää osoitinta pikselien tarkkuudella. Toisaalta osoitin pitäisi pystyä siirtämään tuhansien pikselien työpöytien poikki nostamalla hiiri vain kerran ylös. Ongelma on ratkaistavissa kiihdyttämällä osoittimen liikettä suurilla hiiren liikenopeuksilla. 

Avoimen koodin ikkunapalvelin X.Org, tai ainakin sen edeltäjä, on aloittanut taipaleensa joskus 1980-luvulla kuten Microsoft Windowskin. Valitettavasti Xorg on jäänyt jälkeen hiiren kiihdytysteknologiassa 2000-luvun alussa, jolloin Windowsiin tuli XP:n myötä parannettu kiihdytys, jossa hiiren osoittimen nopeus kasvaa epälineaarisesti hiiren nopeuden funktiona. Xorgin käyttäjät ovat joutuneet tulemaan toimeen vanhalla kynnys ja kiihdytys -menetelmällä, jossa osoittimen liikettä kiihdytetään vain, jos liikenopeus ylittää kynnysarvon. Tämän menetelmän heikkous on, että jos hiirtä liikutetaan lähellä kynnysnopeutta, kiihdytys menee vuoroin päälle ja pois, koska hiiren todellinen nopeus vaihtelee aina hieman. Tästä seuraa että osoitin loikkii epämääräisiä kiihdytettyjä askelia.

Toki Xorginkin kiihdytystä voi oppia käyttämään, mutta voiko oppia käyttämään sekä Windowsin että Xorgin kiihdytystä etenkin jos käyttää toista enemmän? Xorgiin pitäisi saada mahdollisuus säätää kiihdytystä mielivaltaisesti. Windowsissa on jo likimain tällainen säätö rekisteriavainten HKEY_Current_User/Control Panel/Mouse arvojen SmoothXCurve ja SmootYCurve muodossa.

Simon Thum on tehnyt kaksi vuotta työtä korjatakseen Xorgin puutteen. Näyttää siltä, että korjaus tulee vasta X11R7.5:een. Tämä tarkoittaisi ehkä vuotta 2009, jolloin Ubuntuun korjaus ehtisi ehkä vuonna 2010. Todennäköisesti korjauksen pystyy saamaan käyttöön nopeammin kääntämällä Xorgin itse.

Näin kaatuu Linux

Linux on normaalisti varsin luotettava. Ajurit lienevät syyllisiä useimpiin kaatumisiin. Piireissä on tapana syyttää varsinkin suljettuja ajureita. Tutkimustietoa kaatumisten syistä tuskin on. Microsoft on jo vuosien ajan kerännyt tietoa OCA-järjestelmän avulla ja todennut, että useimmiten Windowsin kaataa jonkin muun kuin Microsoftin koodi.

Linuxin kaataminen haluttaessa on varsin helppoa, mutta tosin vaikeampaa kuin Windowsin. Linuxin eduksi voidaan tosin lukea ajureiden kehittämisen matala aloituskynnys Windowsiin verrattuna. Ubunnussa riittää asentaa paketit build-essential ja module-assistant. Tämän jälkeen tehdään seuraavansisältöinen Makefile:

obj-m := panic.o
KDIR  := /lib/modules/$(shell uname -r)/build
PWD   := $(shell pwd)
default:
	$(MAKE) -C $(KDIR) M=$(PWD) modules

Varsinainen lähdekoodi ei juuri yksinkertaisempi voisi olla:

//panic.c:

#include <linux/init.h>
#include <linux/module.h>
MODULE_LICENSE("Dual BSD/GPL");

static int panic_init(void)
{
panic("Panic!");
}

module_init(panic_init);

Sitten tarvitsee vain rakentaa moduuli komennolla make. Tämän jälkeen moduuli asennetaan komennolla sudo insmod panic.ko. Linuxin kaataminen on siis tällä ajurilla siinä mielessä vaikeampaa kuin Windowsin, että Linuxissa tarvitaan ylläpito-oikeudet itse kaatamiskäskyyn. Tietysti Linuxiinkin voisi koodata näppäimistöajurin, joka kaataa samalla periaatteella kuin Windowsin, mutta tämä vaatiikin jo astetta syvempää ymmärrystä näppäimistöajurin toiminnasta.

Dieselöljy on vielä halpaa

Monilla kuorma-autonkuljettajilla on tapana ajaa niin nopeasti kuin mahdollista. Maantiellä tämä tarkoittaa yleistä ylinopeutta. Vain harvat malttavat noudattaa nopeusrajoitusta. Lisäksi monet kuljettajat tuhlaavat polttoainetta ajamalla ylämäkeen täydellä teholla, vaikka tietävät, että seuraavassa alamäessä on jarrutettava. Sinänsä erikoista on, että vaikka nopeusrajoitusta rikotaan yleisesti, yli 120 kilometriä tunnissa alamäessä kulkeva kuorma-auto on kuitenkin melko harvinainen näky. Tämä johtunee siitä, että nopeudensäätimet estävät nopeuden nousua jarruttamalla. Nopeudensäätimiin pitäisikin saada tien korkeuden ennakointi, joka vähentäisi energiankäyttöä ylämäessä siten, että auto ylittäisi mäen korkeimman kohdan liike-energiaa potentiaalienergiaksi vaihtamalla.

Sähköistä vaalia ajetaan kuin käärmettä pyssyyn

Oikeusministeriö ajaa päättäväisesti sähköistä äänestystä kustannussäästöjen toivossa. Ministeriö on ostanut Tietoenatorilta sähköisen äänestysjärjestelmän, jota kokeillaan syksyn 2008 kuntavaaleissa Kauniaisissa, Vihdissä ja Karkkilassa. 

Onkohan oikeusministeriössä kuultu sähköisestä äänestämisestä, joka tapahtuu puhelimen avulla? Tällaista äänestysmenetelmää ovat televisio-ohjelmien tuottajat käyttäneet jo vuosia. Äänestämiselle voidaan kätevästi määritellä hinta, joten äänestäjät voidaan laittaa maksamaan koko vaali tai jopa tuottamaan voittoa oikeusministeriölle. Äänioikeus on kaikilla puhelimen ja liittymän omistavilla, joilla on lisäksi varaa äänestää. Rikkailla on tietysti enemmän ääniä kuin köyhillä, koska rikkailla on varaa äänestää useaan kertaan.

Sähköisistä äänestysjärjestelmistä on paljon huonoja kokemuksia. Kuka muistaa esimerkiksi Amerikan Yhdysvaltojen farssiksi muuttuneet presidentinvaalit, joissa lopullinen tulos taidettiin saada kolikolla? IT-asiantuntija Harri Hursti on perehtynyt Yhdysvalloissa yleisessä käytössä olevaan sähköiseen äänestysjärjestelmään ja todennut, että vaalitulos on helppo väärentää jälkiä jättämättä. 

Tietoenatorin järjestelmä on epäilemättä niin monimutkainen, että sen toiminnan voi ymmärtää vain salaustekniikoiden, tietokantojen ja ohjelmoinnin asiantuntija. Suurin osa äänestäjistä ei siis ymmärrä järjestelmästä hölkäsen pöläystä. Voiko äänestäjä siten luottaa ollenkaan siihen, että äänet lasketaan oikein? Nykyiselläänkin poliitikot voivottelevat alhaista äänestysaktiivisuutta. Äänestäjien motivaatiota tuskin kohottaa epäilyttävä äänestysjärjestelmä.

Perinteinen paperiäänestys on hyvin yksinkertainen. Ääntä jä äänestäjää ei takuuvarmasti voida yhdistää. Äänet voidaan laskea uudestaan eivätkä ne katoa bittitaivaaseen. Suurin osa äänestäjistä ymmärtää, miten äänet lasketaan. Kustannussäästö ei ole riittävä perustelu vaalien sähköistämiseksi.

Uutiskommentti: Suomalaiset eivät enää osaa sytyttää takkaa

Tekniikka ja talous uutisoi 5.10.2008, että suomalaiset eivät enää luonnostaan hallitse puulämmittämistä. Sanamuoto vihjaa, että joskus suomalaiset ovat syntyneet puulämmittäjiksi. Tosiasia on, että ihminen ei synny puulämmittämistaitoisena. Kansallisuudella on asiassa tuskin merkitystä. Puulämmittäminen on jokaisen opeteltava enemmän tai vähemmän yrityksen ja erehdyksen kautta.

Puulämmittäminen on menneisyydessä ollut niin arkipäiväistä, että monet ovat unissaankin osanneet tehdä tulen. Nykyisin tulentekotaito on ehkä harvinaisempaa kuin ennen siitä yksinkertaisesta syystä, että enää ei ole tarvetta tehdä itse tulta. Lämpöä tulee kaukolämpöputkesta, sähköjohdosta, kaasusta tai öljystä. Ihmiset tarvitsevat nykyaikana varsin erilaisia taitoja kuin ennen.

Uutisessa on toki ansiotakin. Tulisijat nimittäin ei sovi taajamaan. Palaminen on niin helppoa tärvellä taitamattomuudella, että puun polttaminen muuten kuin vähäpäästöisillä pellettipolttimilla pitäisi taajama-alueella kieltää kokonaan. Väärä polttotapa tai huono tulisija synnyttävät paitsi pahanhajuista savua myös haitallisia pienhiukkasia. Tulisijoja pitäisi saada käyttää vain hätätapauksissa. Polttokiellon rikkomisesta sopiva rangaistus olisi, että palokunta tulee sammuttamaan käryttävän tulisijan vaikkapa jauhesammuttimella ja lähettää laskun perässä.

Uutisessa mainitaan myös päältä sytyttäminen. Tämä tekniikka on mittauksilla havaittu puhtaimmaksi. Kun panoksen päälle asettaa 10-15 mm paksuiseksi pilkottuja sytykepuita ja tuohta, niin panos syttyy varmasti kunhan puut vain ovat kuivia. Päältä sytytettäessä puut palavat aluksi rauhallisesti. Alta sytytettäessä puut kaasuuntuvat liian nopeasti.

Hyödyttömin virheilmoitus ikinä

Microsoftin etätyöpöytätekniikka on varsin hyödyllinen ja välttämätönkin tietokoneiden etähallinnassa. Etätyöpöytäasiakasohjelma, jonka nimi on yksinkertaisesti Remote Desktop Connection, ei tosin voi kerskailla täsmällisillä virheilmoituksilla. Palvelin on käynnissä ja sekä nmap että Microsoftin Port Query kertovat, että palvelin kuuntelee. Telnet yrittää parin sekunnin ajan ja piirtää komentorivi-ikkunan otsikkopalkin tekstin "Telnet" noin sata kertaa sekunnissa mutta etätyöpöytäyhteysyritykset katkeavat virheilmoitukseen "This computer can't connect to the remote computer." Vain "an error occurred"-linjan virheilmoitukset kenties voisivat enää olla hyödyttömämpiä. 

Nettiyhteydestä seuraa televisiomaksuvelvollisuus

Televisiomaksua on Suomessa maksettava, jos on mahdollista vastaanottaa ja seurata televisiolähetystä. Lähetyksen lähteellä ja siirtotiellä ei ole merkitystä maksuvelvollisuuden synnyssä. Esimerkiksi osoitteessa http://www.dw-world.de/dw/article/0,2144,1965486,00.html olevasta linkistä DW-TV Live-Stream pääsee seuraamaan reaaliaikaista televisiolähetystä, jonka saksalaiset ovat avokätisesti kustantaneet. Ilmeisesti palvelu on hyvin toteutettu, koska se toimii jopa Ubuntu-Firefox-Flash-yhdistelmällä. Ehkäpä tulevaisuudessa Ylekin alkaa tarjota vastaavaa palvelua suomeksi ja ruotsiksi. Televisiomaksuvelvollisuuden syntyminen saksalaisesta televisiokanavasta tuntuu näet oudolta.

Televisiomaksutarkastajien tehtävä on muuttunut myös varsin mielenkiintoiseksi, koska heidän olisi tarkastettava myös tietokoneet DVB- ja kännykät DVB-H-vastaanottimien varalta sekä kaiken maailman nettitelevisiot siltä varalta, että jokin niistä sattuisi toimimaan. Tällainen toiminta on tarkastettavan yksityisyyden suojankin kannalta kyseenalaista, sillä henkilökohtainen tietokone on nimensä mukaisesti henkilökohtainen. Todennäköisesti tämä vaatisi vähintään kotietsintäluvan, joka vaatii taas vahvat rikosepäilyt. Viestintäviraston kuvaus televisiomaksutarkastustoiminnasta viittaa siihen, että televisiomaksutarkastajilla on tarkat toimintaohjeet. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten nämä ohjeet, jotka todennäköisesti ovat julkisia, suhtautuvat perinteisestä televisiosta poikkeaviin tapoihin vastaanottaa televisiolähetystä.

Paljoa montaa

Pöydällä oli montaa juustoa. Moni-sanalla on erikoinen kaksoispartitiivi, joka on kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan ollut olemassa ainakin vuodesta 1796. Kaksoispartitiivi on ehkä hyödyllinen, mutta eikö "pöydällä oli monia juustoja" tarkoita juuri samaa kuin "pöydällä oli montaa juustoa", siis että pöydällä oli monia juustolajeja. Joka tapauksessa Ylen Uutiset käyttää rohkeasti hyväkseen sitä, että montaa on hyväksytty yleiskieleen: "... tällä hetkellä on vielä auki, kuinka pitkään lomautukset kestäisivät ja kuinka montaa työntekijää ne koskisivat."

Linux vastaan Windows - lopullinen totuus

Netti on pullollaan Linuxia ja Windowsia haukkuvia, kehuvia ja vertailevia kirjoituksia. Varsinkin keskusteluryhmissä on tuhansia viestejä, joissa väitellään järjestelmien paremmuudesta hyödyttömillä mutuperusteilla. Lopullinen totuus asiassa on nimittäin se, että sitä ei ole. Jokaisella on omat mielipiteensä ja mieltymyksensä. Tästä seuraa, että täydellistä käyttöjärjestelmää ei ole. Täydellisen käyttöjärjestelmän pitäisi toimia jokaisen käyttäjän toiveiden mukaan. Järjestelmän pitäisi siis kyetä lukemaan ajatuksia. Tälle tasolle tuskin on päästy edes Microsoftin hurjimmissa tutkimusprojekteissakaan.

Oikeastaan koko käyttöjärjestelmän käsite on aika sumea. Ehkä Windows voitaisiin määritellä siksi ohjelmistokokonaisuudeksi, jonka saa kun kaupasta ostaa Windows-nimisen tuotteen. Tällöin käyttöjärjestelmä sisältäisi kaikki ohjelmistot Notepadista ytimeen, joka sekin koostuu monista komponenteista. Linux taas on hyvin alkeellinen käyttöjärjestelmä siinä mielessä, että se on pelkkä ydin. Osaahan se toki tulostaa näytölle tekstiä, mutta käyttöliittymä on varsin karu. Hyvässä tapauksessa taikanappula SysRq:lla voi antaa Linuxille esimerkiksi komennon käynnistää tietokone uudelleen. Toimivaan Linux-pohjaiseen järjestelmään kuuluu ainakin kymmeniä, todennäköisesti satoja muita ohjelmia. Jakelujen pakettihakemistoissa ohjelmia on tuhansittain. Linux-pohjaisessa järjestelmässä käyttöjärjestelmän raja on siis erittäin hämärä. Tältä kannalta katsottuna Windowsia ja Linuxia edes voi vertailla. Lienee kuitenkin turha toivoa, että netinkäyttäjät tulisivat järkiinsä ja lopettaisivat turhat väittelyt. 

Venäjä haluaa kunnioitusta

Ulkoministeri Stubbin mielestä Venäjään tulisi suhtautua uutena suurvaltana, joka haluaa kunnioitusta. Keinot kunnioituksen hankkimiseksi eivät toistaiseksi ole kuitenkaan olleet kovin vakuuttavia. Uhkailu, pelottelu ja uhoaminen eivät yleensä herätä kunnioitusta vaan pelkoa, vihaa ja epäluottamusta. Jos Venäjällä on kerran niin paljon taloudellisia ja sotilaallisia resursseja, niin miksi se ei sitten vaikka voisi saattaa Somalian avustuslaivat merirosvoja kihisevän rannikkoalueen läpi? Venäläisten mielestä saattaa valitettavasti olla parempi lennättää pommikoneita toisten valtioiden ilmatilan rajoilla, loukata toistuvasti toisten valtioiden kansainvälisesti sovittuja ilmatiloja ja pitää toisia vihollisina. Myös uusien alueiden valtaaminen näyttää olevan venäläisten mieleen, vaikka heidän hallussaan on jo yli 11 prosenttia maailman maapinta-alasta. 

Presidentti Halosen mielestä sitä parempi on Suomelle mitä nopeammin Venäjästä kehittyy vakaa ja demokraattinen valtio. "Sellainen naapuri on hyvä, joka ei ole äkäinen eikä nälkainen." Totta joka sana, mutta helpolla venäläiset eivät naapureitaan päästä.

Halosen mukaan Itämeren kaasuputki on ennen muuta ympäristökysymys, jota ei pidä politisoida. Hänen mielestään ei ole mitään syytä yrittää estää saksalaisia ostamasta kaasua Venäjältä. Miksi pitäisikään, kun saksalaiset tarvitsevat kaasua ja venäläisillä on sitä. Maakaasu on ympäristöystävällisimpiä fossiilisia polttoaineita. Tietysti putkesta on tehtävä huolellinen ympäristövaikutusten arviointi, jotta jo ennestäänkin surkeassa tilassa olevan Itämeren rasitusta ei enää lisättäisi. Tietysti putken rakentaminen maan päälle olisi Itämeren kannalta paras ratkaisu, mutta liekö tämän vaihtoehdon esteenä venäläisten epäluottamus puolalaisia kohtaan. Kaasuputkiyhtiön tulisi myös ymmärtää, että hankkeesta on tiedotettava paljon, yksityiskohtaisesti, totuudenmukaisesti ja avoimesti. Kuinka muuten yhtiöön voisi luottaa?

Poliittisesta näkökulmasta olisi pikemminkin järkevää kannattaa kaasuputken rakentamista, sillä yleensä kaupankäynti on estänyt sotia ja lähentänyt osapuolia. Ennen maailmansotia Saksa ja Ranska olivat liittoutuneet toisiaan vastaan sotilaallisesti, maailmansotien jälkeen ne liittoutuivat kaupallisesti hiili- ja teräsunionin myötä. Maailmansotien jälkeen ne ovat eläneet sovussa jo yli 60 vuotta. Mikä olisi se unioni, jolla Venäjän ja Länsi-Euroopan välillä vallitseva epäluottamus saataisiin purettua ja rakennettua tilalle luottamus, joka takaisi rauhan Eurooppaan seuraavaksi 60 vuodeksi? 

DNA nettitikku (Huawei E169) ja Ubuntu 8.04

Huawei E169 toimii sekä massamuistilaitteena että langattomana tiedonsiirtimenä. Valitettavasti tämä monitoimisuus tuntuu myös vaikeuttavan käyttöä, sillä laite jää massamuistitilaan ellei sitä erikseen pyydetä siirtymään tiedonsiirtotilaan. Laitteen sisäinen muisti sisältää Windows-laiteohjaimen, jonka asennus alkaa automaattisesti, kun laite liitetään USB-porttiin. Kun ohjain on asennettu, se lähettää laitteelle ohjauskomennon, joka käskee laitetta käynnistämään tiedonsiirtotilan.

Linuxille valmistaja ei toimita ohjaimia, joten Linuxin käyttäjien on pärjättävä omillaan. Onneksi Josua Dietze on tehnyt usb_modeswitch-ohjelman, jolla tarvittava ohjauskomento voidaan lähettää. Tärkeä on myös usb_modeswitchiin liittyvä asetustiedosto usb_modeswitch.conf, jossa on ohjelman tarvitsemat asetukset useille laitteille. Ilman usb_modeswitchiä laite ei näy /dev-hakemistossa. Kun usb_modeswitch suoritetaan, /dev-hakemistoon pitäisi ilmestyä neljä ttyUSBn-laitetiedostoa. Näistä ensimmäinen on modeemi. 

usb_modeswitchin kääntäminen vaatii libusb- ja libusb-dev -kirjastot. Lisäksi vaaditaan tietysti build-essential-paketti. Ohjelma käännetään yksinkertaisesti komennolla gcc -l usb -o usb_modeswitch usb_modeswitch.c. Tämän jälkeen asetustiedostosta tulee poistaa kommentit riveiltä, jotka liittyvät laitteeseen, joka on käytössä. Esimerkiksi Huawei E169:ää käytettäessä tulee seuraavien rivien näyttää tältä:

########################################################
# Huawei E169
#
# Contributor: Dale Lane

DefaultVendor=  0x12d1;
DefaultProduct= 0x1001

# choose one of these:
DetachStorageOnly=1
;HuaweiMode=1

Tietysti kuten kommentissa kerrotaankin, voidaan valita jompikumpi, DetachStorageOnly tai HuaweiMode. Muut laitteet voidaan kommentoida pois #- tai ;-merkeillä. Asetustiedosto kopioidaan /etc-hakemistoon. Kun asetustiedosto on paikallaan, ohjelma suoritetaan komennolla ./usb_modeswitch, jos työhakemisto on hakemisto, jossa ohjelma sijaitsee. Kun ohjelma on suoritettu, /dev-hakemistossa pitäisi näkyä ttyUSBx-tiedostoja.

Kun laitetiedostot näkyvät, voi alkaa virittää verkkoyhteyttä. Ensinnä tulee asentaa komentosarjat ja asetustiedostot, joilla yhteys muodostetaan. Nämä ja asennusohjeet saa sivulta http://wiki.ubuntu-fi.org/Matkapuhelin_modeemina. Sivulla on myös linkit eri operaattoreiden liittymissä toimiviin asetustiedostoihin. pon-komento ei mene ilman lisäsäätöä taustalle, joten komentorivi, jolta pon käynnistetään, jää odottamaan ponin päättymistä.

Kun pon onnistuu ottamaan yhteyden, se tulostaa likimain seuraavaa:

$ pon dna
AT
OK
ATH
OK
ATE1
OK
AT+CGDCONT=1,"IP","internet","0.0.0.0",0,0
OK
ATD*99#
CONNECT
Serial connection established.
using channel 15
Using interface ppp0
Connect: ppp0 <--> /dev/ttyUSB0
sent [LCP ConfReq id=0x1  ]
rcvd [LCP ConfReq id=0x2c     ]
sent [LCP ConfRej id=0x2c  ]
rcvd [LCP ConfAck id=0x1  ]
rcvd [LCP ConfReq id=0x2d   ]
sent [LCP ConfNak id=0x2d ]
rcvd [LCP ConfReq id=0x2e   ]
sent [LCP ConfAck id=0x2e   ]
sent [PAP AuthReq id=0x1 user="hp" password=""]
rcvd [LCP DiscReq id=0x2f magic=0x358a3d3]
rcvd [PAP AuthAck id=0x1 ""]
PAP authentication succeeded
sent [IPCP ConfReq id=0x1 ]
rcvd [IPCP ConfNak id=0x1    ]
sent [IPCP ConfReq id=0x2 ]
rcvd [IPCP ConfReq id=0x12]
sent [IPCP ConfNak id=0x12 ]
rcvd [IPCP ConfNak id=0x2 ]
sent [IPCP ConfReq id=0x3 ]
rcvd [IPCP ConfReq id=0x13]
sent [IPCP ConfAck id=0x13]
rcvd [IPCP ConfAck id=0x3 ]
Could not determine remote IP address: defaulting to 10.64.64.64
Cannot determine ethernet address for proxy ARP
local  IP address xxx.xxx.xxx.xxx
remote IP address 10.64.64.64
Script /etc/ppp/ip-up started (pid 30389)
Script /etc/ppp/ip-up finished (pid 30389), status = 0x0

Jos Linux käyttää oletusreittinä esimerkiksi eth0:aa, ei yhteys nettitikun kautta välttämättä toimi. Linuxille pitää kertoa, että nettiin tulee reitittää ppp0:n kautta. Reititystaulun voi tulostaa komennolla route -n. Esimerkiksi seuraava reititystaulu 

Kernel IP routing table
Destination     Gateway         Genmask         Flags Metric Ref    Use Iface
10.64.64.64     0.0.0.0         255.255.255.255 UH    0      0        0 ppp0
0.0.0.0         0.0.0.0         0.0.0.0         U     0      0        0 ppp0

näyttäisi toimivan. Jotta pon korvaisi mahdollisen oletusreitin ppp0-reitillä, voi yhteysasetustiedostoon /etc/ppp/peers/ joutua lisäämään asetuksen replacedefaultroute. 

Nimipalvelimet voi Ubunnussa säätää -kuvakkeella, joka avaa Verkon asetukset -ikkunan, jolla on DNS-välilehti. DNA:n nimipalvelimet ovat 217.78.192.22 ja 217.78.192.78. DNA ei kerro palvelimien osoitteita Nettikaistan tilaajalle, koska ehkä olettaa, että tilaajan ei tarvitse edes tietää niitä, koska yhteysohjelma osaa hakea ne itse. Wvdial näyttäisikin hakevan ne, mutta yllä esitetty pon-komentosarja ei.

Palomuuri saattaa myös estää ppp-yhteyttä toimimasta. Firestarter-palomuuri on lisäksi oletusarvoisesti säädetty käynnistymään uudestaan aina, kun ppp-yhteys avataan. Jos yhteys ei toimi, vaikka pon toimisikin, kannattaa siis varmistaa, ettei palomuuri ole päällä.

Keskeytystilakin saattaa sekoittaa nettitikun. Ainakin jos kone laitetaan keskeytystilaan, kun tikku on kytkettynä, mutta käynnistetään, kun tikku ei ole kytkettynä, saattaa käydä, että tikku näkyy vain yhtenä ttyUSBn-laitteena. Tällöin pon ei toimi, vaan sanoo, että "Connect script failed". Ongelma saattaa ratketa laittamalla kone kerran keskeytystilaan ja käynnistämällä tikun ollessa koko ajan kiinni koneessa.

Uutiskommentti: Suomalaisilla netissä etanayhteydet

YLE Uutiset kertoi 12.9.2008, että suomalaisilla on netissä etanayhteydet. Ihmekö tuo kun halvin liittymä maksaa 10 euroa kuussa. Nopeus näissä halvoissa liittymissä on yleensä 200-300 kbit/s. Soneralla 24 Mbit yhteyden avausmaksu on 130 euroa ja kuukausimaksu 50 euroa. Netinkäytön tarvitsee olla todella ahkeraa, jotta Tavallinen Palkansaaja pystyy perustelemaan näin kalliin liittymän hankinnan. Totta kai varettamalla ohjelmistoja, elokuvia ja videoita liittymä melko nopeasti maksaa itsensä takaisin, mutta varetuksesta ei viestintäministeri voi puhua palveluna, joka edistäisi nopeiden liittymien kysyntää. Kahden suuren operaattorin tunnetut vaikeudet asiakaspalvelussa ja laskutuksessa eivät suinkaan rohkaise liittymän hankintaan. Jatkuvat uutiset irtisanomisista ja henkilöstön "kierrätyksestä" panevat ajattelemaan, että voiko tuollaiselta yritykseltä edes olettaa saavansa kunnon palvelua. Irtisanomiset, kierrätykset ja yleinen pelon ilmapiiri tuskin motivoivat ketään.

Nopeussäätimelle silmät

Nopeudensäädin on laite, joka säätää ajoneuvon moottoritehoa kuljettajan puolesta sopivan nopeuden ylläpitämiseksi. Säätimen tarkoitus on vapauttaa kuljettaja tylsästä ja melko helposti automatisoitavasta tehtävästä sekä pienentää ajoneuvon energiankulutusta. Luonnollisesti ajoneuvon nopeuden, suunnan ja paikan valinta on vielä toistaiseksi kuljettajan tehtävä. 

Energiankulutuksessa ihmissäätäjä ja kone käyvät tällä hetkellä melko tasaväkistä kilpaa. Koneella on etunaan mahdollisuus tarkkaan anturointiin ja tiedonvaihtoon ajoneuvon muiden tietojärjestelmien kanssa. Kone ei väsy eikä kyllästy. Ihmisellä on taas etunaan äly, kokemus ja näkö, joiden avulla se voi ennakoida tulevia tilanteita. Tosin koneetkin ovat jo saaneet eräänlaisia näköaisteja: jo vuosia on ollut kaupallisesti saatavana järjestelmiä, jotka tutkan avulla mittaavat muiden ajoneuvojen paikkoja ja säätävät nopeutta näiden avulla siten, että turvallinen etäisyys muihin ajoneuvoihin säilyy. 

Yksi suurimmista näköaistin tuomista eduista on kyky ennakoida pinnanmuotoja. Jos edessä on mäennyppylä, ei välttämättä kannata ylämäessä nostaa tehoa nopeuden ylläpitämiseksi, jos on selvää että alamäessä nopeus karkaa liian suureksi. Miksi tähän kuitenkaan tarvittaisiin näköaistia? Eikö kartta riittäisi? Ajo-opastimiahan on saanut kaupasta jo vuosia. Eikö niihin voisi lisätä sen kolmannen koordinaatin eli korkeustiedon? Nopeudensäädin voisi käyttää tätä tietoa päätöksenteossa. Varmasti säätimien tekijät ovat jo tulleet ajatelleeksi tätä, mutta miksi he eivät ole toteuttaneet ideaa?

Syyllinen kunnes toisin todistetaan

Elokuva- ja televisiotuotantoyhtiöiden mielestä asiakas näyttää olevan oletusarvoisesti rikollinen. Miksi muuten henkilöasiakkaille myytäviin DVD-levyihin laitettaisiin lyhyt elokuvanpätkä, joilla vihjataan levyn haltijan olevan varas? Lisäksi levyiltä löytyy monenlaisia uhkauksia lisenssiehtojen vastaisen käytön seurauksista. Näiden yhtiöiden toimintatavat ovat jokseenkin samanlaisia kuin fasististen hallitusten poliisivaltioiden. Ei ole vaikeaa arvata, millaista valtiojärjestystä yhtiöt ylläpitäisivät, jos niillä olisi valtiovalta. 

Miksi tuotantoyhtiöt pitävät maksavia asiakkaitaan rikollisina? Miksi DVD-levyjen sisällön toistoa vaikeutetaan käytönestoilla, jotka piraatit kuitenkin kiertävät ja joista tavalliset rehelliset ihmiset joutuvat kärsimään? Mikseivät yhtiöt ennemmin laittaisi DVD-levyilleen viestejä, joissa he kiittävät asiakastaan siitä, että tämä on vaivautunut ostamaan levyn kaupasta?

Onko olemassa käytönestoa, jota ei olisi murrettu? Tuskinpa, vaan luultavasti kaikki käytönestot on pystytty kiertämään. DVD-levyjen CSS-järjestelmä ei käräjäoikeuden mukaan edes ole enää tekijänoikeuslain tarkoittama tehokas suojausmenetelmä. Mikseivät yhtiöt voisi siis keskittyä tekemään ostamista ja toistamista mahdollisimman helpoksi ja miellyttäväksi nykyisen syyttelyn sijaan? 

Väistämisvelvollisuus kevyen liikenteen väylillä

Oletko koskaan nähneet polkupyöräilijää, joka väistäisi vastaantulevaa liikennettä esteen vuoksi? Tuskin olet, sillä useimmat polkupyöräilijät näyttävät olevan sitä mieltä, että kyseinen sääntö ei koske heitä. Liikennesääntöjen mukaanhan "jos ajoradalla on este, on sen ajoneuvon kuljettajan, jonka puoleisella ajoradan osalla este on, tarvittaessa pysäytettävä ajoneuvonsa antaakseen vastaan tulevan sivuuttaa paikan." Saattaa tietysti olla, että tämä sääntö ei todellakaan koske tilannetta, jossa polkupyörä ohittaa jalankulkijoita. Olisi kuitenkin hyvä huomioida myös, että "ajoneuvon kuljettajan on kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan, polkupyöräilijän tai mopoilijan annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä." Polkupyörä on ajoneuvo, joten sääntö koskee myös jalankulkijoita ohittavaa polkupyöräilijää. On hyvin tavallista, että polkupyöräilijät tunkevat läpi pienistä raoista kovalla vauhdilla. Onhan pyörässä kuitenkin jarrut ja useimmilla pyöräilijöillä kuitenkin myös toimiva näköaisti. Olisiko liian vaikeaa katsoa eteenpäin ja ennakoida tulevia ruuhkapaikkoja ja hidastaa?

Toinen sääntö, joka ei tunnu olevan voimassa kevyen liikenteen väylillä, on väistämisvelvollisuus. Kuinka monen mopoilijan tai polkupyöräilijän olet nähnyt liikennesääntöjen vaatimusten mukaisesti noudattavan erityistä varovaisuutta lähestyessään risteystä? Ei voi olla erityisen varovaista lähestyä alikulkutunnelin risteystä täydellä vauhdilla. Kuka muka pystyy väistämään oikealta alikulkutunnelista lähestyvää ajoneuvoa, jos vauhtia on 40 kilometriä tunnissa? 

Luonnonkaasua ja silikonia

Ylen uutinen 24.1.2008 kertoi Brasiliasta löydetyn luonnonkaasua. Hetken aikaa tuota löydöstä joutui kuitenkin miettimään, ennen kuin sen tajusi olevan maakaasua. Uutisen julkaisun jälkeen luonnonkaasu muuttuikin pian maakaasuksi. Luonnonkaasu sentään häviää kirkkaasti Google-mittarilla maakaasulle.

Silikoni on toinen aine, joka saa monesti aiheetonta huomiota. Tekniikka ja Talous kertoi uutisessaan (jossa silikoni muuttui julkaisun jälkeen piiksi), että huolellisesti hiottu silikonipallo painaa tasan kilon. Voiko olla ironisempaa asiaa kuin silikonista valmistettu kunnianarvoisa kilogramman prototyyppi, jota säilytetään huolellisesti holvissa vakioiduissa olosuhteissa ja jota vain muutama ihminen pääsee koskaan näkemään?

Dellin näppäimistön pikanäppäinten säätäminen

Dell varustaa ainakin kannettaviaan näppäimistöllä, jossa on pikanäppäimiä nettiselailulle, sähköpostille ja laskimelle. Viimeksi mainittu on erittäin kätevä, jos on usein tarvetta pikaisille pienille laskuille. Valitettavasti Windowsin vakiolaskin on monessakin mielessä varsin alkeellinen. Onneksi pikanäppäimen suorittaman ohjelman voi vaihtaa muuttamalla avaimen HKEY_LOCAL_MACHINE\SOFTWARE\Microsoft\Windows\CurrentVersion\Explorer\AppKey\18 arvoa. Enää tarvitaan vain kunnollinen laskin!

Adobe Readerin käyttäjä PDF-tiedoston tekijän armoilla

Adobe julkaisi hiljattain version 9 ilmaisesta Reader-ohjelmastaan, jolla pystyy katselemaan PDF-tiedostoja. Kautta aikojen Adoben käytäntönä on ollut pakottaa PDF-tiedoston katselija noudattamaan tiedoston tekijän sääntöjä. Rajoitukset eivät koske ainoastaan tulostusta ja tekstin kopiointia. Uusin versio jatkaa vanhalla linjalla, vaikkakin pieni liennytys on tehty sallimalla käyttäjän estää käsityökalun pakottaminen "lukutyökaluksi". Esimerkiksi uudet mittaustyökalut toimivat vain, jos tiedoston tekijä on asettanut ne käyttöön. Edelleen ainoa tapa mitata sivulla olevia kuvioita on käyttää GSViewiä, joka ei muilta ominaisuuksiltaan ole aivan Readerin veroinen. Toivottavasti GNU PDF-projektista syntyy korkealaatuinen vapaa PDF-katselin, joka kunnioittaa lukijan tahtoa. Toivottavasti tämä katselin myös vierittää sivuja paljon sujuvammin kuin Reader, joka on edelleen huolimatta 15 vuoden kehityksestä on luvattoman hidas sivujen vierityksessä.

memmapfile-funktion käyttö MATLABissa

MATLABissa on jo muutaman version ajan ollut memmapfile-funktio, joka hyödyntää käyttöjärjestelmien tarjoamaa tiedostojen muistiinkuvauspalvelua. Tiedosto voidaan siis kuvata prosessin muistiin ikään kuin se olisi muistissa, vaikka se tosiasiassa onkin vain massamuistissa. Palvelua hyödyntävän ohjelmoijan ei tarvitse itse ladata osia tiedoston sisällöstä muistiin käsittelyä varten, vaan käyttöjärjestelmä hoitaa tämän tylsän ja virhealttiin tehtävän. Palvelu on oikeastaan todella tärkeä ajatellen nykyistä massamuistin ja keskusmuistin suhdetta: massamuistia voi olla tavallisissa mikrokoneissakin teratavu tai useampia, mutta fyysistä muistia on usein vain gigatavu. tai pari. Lisäksi MATLAB tuo vielä oman rajoitteensa muistinkäyttöön, sillä sille ei riitä, että muistia on yhteensä jokin määrä. MATLAB pystyy nimittäin tallentamaan matriiseja vain yhtenäiselle muistialueelle. Lisäksi ainakin Windowsissa MATLABin käytössä oleva muistialue pirstoutuu käytön aikana, jolloin kahden gigatavunkin muistilla varustetussa koneessa pystyy käsittelemään vain muutamaa sadan megan matriisia yhtä aikaa. MATLAB-ohjelmia on myös helppo kirjoittaa niin, että tarvitaan useita kopioita samasta matriisista.

memmapfilen käyttö on onneksi melko yksinkertaista. Oletetaan, että on olemassa 500 megatavun Level 4 MAT-tiedosto aikasarja.mat, jossa matriisi y sisältää jonkin systeemin syötteen rivillä kaksi, vasteen rivillä kolme ja ajan rivillä yksi. Seuraavalla koodilla 

   s = whos('-file', 'aikasarja.mat');
 map=memmapfile('aikasarja.mat',...
    'Format', {'double' s(1,1).size 'y'},...
    'Repeat', 1,...
    'Offset', 22);

syntyy objekti map, jossa itse aikasarjoihin pääsee käsiksi notaatiolla map.Data.y. Tässä on ensin whos-funktiolla otettu tiedoston sisältämän matriisin ominaisuudet talteen rakenteeseen s. Matriisin koko on syötetty suoraan memmapfilen Format-argumenttiin, joka tarvitsee lisäksi ohjeen datan tulkitsemiseksi (double) ja nimeämiseksi (y). Tämän jälkeen voi vaikkapa laskea varsin siedettävällä muistinkäytöllä taajuusvaste-estimaatin:

[FRF, frequency] = tfestimate(map.Data.y(2,:), map.Data.y(3,:));

Oleellista on tietää, missä muodossa data on tiedostossa. memmapfile on sen verran matalalla tasolla, että helposti joutuu lukemaan MAT-tiedostoformaatin dokumentaatiota pystyäkseen antamaan oikean arvon Offset-argumentille. Tässä tapauksessa oikea offset on 22, koska matriisin nimen pituus on kaksi tavua (y-kirjain ja null-merkki). Tiedostojen tarkastelussa tarvitaan hyvä tiedostonmuokkain. Paras löytämäni on KHexEdit, joka tosin toimii vain Linuxissa. Ehkäpä samat toiminnot tarjoava ohjelma on olemassa myös Windowsille.

Rekursiivinen hakemistolistaus MATLABissa

Kotikutoinen rekursiivinen hakemistolistaus MATLABissa. Esimerkki käytöstä:

>> pwd

ans =

D:\Ohjelmistot\MATLAB\R2008a\bin

>> s = rlsdir('.');
>> s.name

ans =

.\registry


ans =

.\util


ans =

.\win32


ans =

.\util\mex


ans =

.\win32\accessible


ans =

.\win32\codecs


ans =

.\win32\imageformats


ans =

.\win32\ipp20


ans =

.\win32\mbuildopts


ans =

.\win32\mexopts

>> s = rlsdir('registry');
>> s.name
>> s = rlsdir('util');
>> s.name

ans =

util\mex

>> 

Toiminta perustuu oletukseen, että hakemistot . ja .. ovat ensimmäisenä listassa. Tämä ei toteudu ainakaan silloin, jos hakemisto(i)ssa on tiedostoja, jotka alkavat #:lla. Esimerkiksi Emacs jättää jälkeensä tällaisia tiedostoja.

Koodi (jota saa käyttää vapaasti):

function dirs = rlsdir(root)

% DIRS = RLSDIR(ROOT)
%   Returns a recursive listing of subdirectories of ROOT in structure DIRS
%   similar to that returned by the built-in function DIR. The pathname of
%   the NAME field of the structure DIRS is given relative to ROOT.

temp = dir(root);   % List the root dir
temp(1:2)=[];       % Remove this directory (.) and upper level (..)
n = 1;
for n = 1:length(temp)  % Loop through directories and files
if temp(n).isdir == 1   % If a directory is found ...
   temp(n).name = [root '\' temp(n).name]; % concatenate the root level
   temp = [temp; rlsdir(temp(n).name)];    % directory name and the newly
end                                         % found directory to a
end                                             % temporary variable and list
m = [];                                         % the contents of the new dir.
for n = 1:length(temp)      % Remove all non-directories from the temporary
if temp(n).isdir == 0   % variable.
   m = [m ; n];
end
end
temp(m) = [];
dirs = temp;    % Return the temporary variable.

end

Ubuntu piipittää

Satunnaisesti HP Compaq 6820s:n herätessä keskeytystilasta (Ubuntu-termi) kone piippaa viisi tai kuusi kertaa. Piippaukset kestävät noin 0,1-0,5 sekuntia ja niiden välissä on noin 0,1 sekunnin tauko. Jokainen piippaus nousee ja häipyy pehmeästi. Ääni lienee sinimuotoinen ja taajuudeltaan noin 1-2 kHz. Alsamixerin näyttämän Master-kanavan voimakkuusasetus vaikuttaa piipityksen voimakkuuteen. Ubuntu käyttää kyseistä ääntä ilmoittaakseen virheestä. Äänen voi ruksata päälle ja pois virranhallinnan asetuksista:

Keskeytystilasta herättäessä ilmeisesti oletetaan, että näyttö ei ole käytettävissä virheilmoitusten esittämiseen. On ehkä mahdollista ruksata jostain päälle tekstuaalinen ilmoituskin. Pikaisella silmäyksellä lokeista löytyi vain seuraavat virheet (debug-tiedostosta): 

Aug 24 12:23:43 hp kernel: [    0.419762] APIC error on CPU1: 00(40)
Aug 24 12:23:43 hp kernel: [    0.419764] APIC error on CPU0: 00(40)

Lokien syövereissä saattaa toki olla virheilmoituksia, jotka vain jäävät ymmärtämättä ilman parempaa Linux-osaamista. Vai pitäisikö osata lukea rivien välistä?

Linux ei löytänyt CD-asemaa

Miten on mahdollista, että Linux 2.6.20 ei löydä CD/DVD-asemaa? Luulisi näin tavallisen laitteen toimivan ilman muuta ajanmukaisessa Ubuntu 8.04:ssä. Laitetiedostoa ei kertakaikkiaan ollut, eikä asemaan asennettu levy saanut lyhytkestoista viserrystä lukuun ottamatta aikaan mitään muuta toimintaa. Voisiko vika johtua siitä, että 2.6.20 oli käytössä Hardy Heronissa, jossa pitäisi olla 2.6.24? Joka tapauksessa 2.6.24 löytää CD-aseman ongelmitta, joten se näkyy nyt lshw:n listauksessakin:

*-cdrom
   description: DVD-RAM writer
   product: CD/DVDW TS-L632M
   vendor: TSSTcorp
   physical id: 0.0.0
   bus info: scsi@3:0.0.0
   logical name: /dev/cdrom
   logical name: /dev/dvd
   logical name: /dev/scd0
   logical name: /dev/sr0
   version: 0A17
   capabilities: removable audio cd-r cd-rw dvd dvd-r dvd-ram
   configuration: ansiversion=5 status=open

Kännykät halvempia kuin ikinä

Otsikko Tekniikka&Talous-lehdessä 21.08.2008: "Kännykät halvempia kuin ikinä". Viime aikoina on usein nähnyt ikä-sanan essiiviä käytettävän tällä tavalla. Eikö suomen kielessä sanaa ole yleensä käytetty mieluummin kieltolauseessa kuin väitelauseessa? Esimerkiksi "en ikinä tekisi sitä." Olisiko paras käyttää superlatiivia: "kännykät halvimmillaan"? Toinen superlatiivin tarve tulee eteen kehuttaessa olympiakisoja: kaikista parhaimmat kisat. Tässäkin näkee käytettävän ikä-sanan essiiviä: http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2008/08/22/kiina-vangitsi-ulkomaisia-bloggaajia/200821726/66

Uutiskommentti: Kiinan nettisensuuri

Olympialaisten alla kaiken maailman toimittajat valittavat nettisensuuria. Luonnollinen purkauskanava toimittajan kärsimykselle on hänen oma tiedotusvälineensä. Niinpä saamme lukea ja kuulla asiasta tuon tuosta. Ihmeellistä asiassa on, että kukaan ei uutisoi ratkaisukeinosta. Onhan netissä ohjeet sensuurin kiertämiseksi. Yksinkertainen keino sensuurin kiertämiseksi on oman firman VPN-yhteys ja välityspalvelin.

Kymmenen potenssit Zimbabwen avuksi

Zimbabwessa kannattaisi harkita setelien ja kolikkojen arvojen merkitsemistä kymmenen potenssien avulla, koska pitkästä nollarivistä on hankalaa laskea nollien määrää. Hotellihuoneen hinta olisi esimerkiksi `10^13` dollaria. Paljon helpompi hahmottaa kuin 10 000 000 000 000 dollaria.

Philips 14PV320/01

Philips 14PV320/01 on 14-tuumainen kuvaputkitelevisio, jossa on VHS-nauhuri ja kaksi PAL-viritintä. Televisiolla pystyy siten tallentamaan yhtä kanavaa ja katsomaan toista samanaikaisesti. Ostin television elokuussa 2000. Se toimi aluksi hyvin, mutta jo ensimmäisen vuoden jälkeen televisio alkoi jumiutua satunnaisesti ajastetun tallennuksen yhteydessä. Tämän jumiutumisen huomasi siitä, että ajastetun tallennuksen merkkivalo ei ollut sammunut. Lisäksi televisiota ei saanut käynnistettyä valmiustilasta muuten kuin sammuttamalla virtakytkimestä ja käynnistämällä uudelleen. Vuonna 2004 tai 2005 ääni alkoi pätkiä, mutta oudosti vain yhdellä käytössä olleista kanavista. En valitettavasti koskaan kirjoittanut muistiin pätkivän kanavan numeroa. Ääni saattoi lakata kuulumasta jopa kymmeneksi sekunniksi kerrallaan. Äänenvoimakkuutta ei pystynyt säätämään ollenkaan katkoksen aikana. Vuonna 2004 televisio siirtyi toisen lähettimen alueelle. Kanavien hakutoimintoa ei kuitenkaan voinut käyttää, sillä sen tilalla valikossa luki "EI AKT.". Vein television huoltoliikkeeseen, joka veloitti korjauksesta 50 euroa. Sitten alkuvuodesta 2005 kanavanhaku oli taas "EI AKT.". Järkyttyneenä kysyin Philipsiltä nettilomakkeen kautta, joudunko maksamaan virityksestä tästä lähtien joka kerta 50 euroa. Yllätyksekseni sain melko pian sähköpostilla vastauksen, joka yllätti vielä enemmän: en joudu. Vastauksen mukaan minun pitäisi palauttaa laite tehdasasetuksiin poistamalla kasetti ja painamalla kumpaakin kelausnappulaa 10 sekunnin ajan. Kokeilin heti ohjetta ja olin kuin ällikällä lyöty, kun televisio alkoi kiltisti hakea kanavia. Huollon jälkeen vuonna 2004 olin kysynyt huoltajilta, mitä he tekivät televisiolle. Vastaus oli jotain epämääräistä prosessoreista ja päivityksistä. Tämä huolto on tuntiveloituksella mitattuna kallein koskaan käyttämäni palvelu ja varmasti sellaiseksi jääkin, kun kymmenen sekunnin työstä veloitetaan 50 €. Tuntihinnaksi muodostuu 50 €/(10 s/3600 s/h) = 18000 €/h.

Tämän television sekä kahden kelloradion surkean laadun vuoksi suosittelen välttämään Philipsiä. Olin tosin positiivisesti yllättynyt siitä, että esimerkiksi 14PV320/01:n käyttöohje on ladattavissa suomenkielisenä Philipsin nettisivuilta etsittyäni turhaan 5110:n käyttöohjetta Nokia Oyj:n nettisivuilta. Käyttöohje ja hieno tukiorganisaatio eivät kuitenkaan paljon lohduta, jos tuote on surkea. En ole näkemykseni kanssa yksin.

Vuonna 2007 jälleen uuden muuton koittaessa näytti siltä, että on parasta luopua television käytöstä. Päätökseeni vaikuttivat silloisten digitaalisten vastaanottimien osta vika säkissä -myynti, 14PV320/01, television huono ohjelmatarjonta ja muut periaatteelliset heikkoudet sekä MTV3:n ylimielisyys.

Lisää ongelmia antenniverkossa

Digita rukkasi maanpäällisen televisioverkon lähettimiään kesän aikana. Tiedottaminen asiasta ilmeisesti epäonnistui, koska olen kuullut ja lukenut eri viestimistä valituksia yllättävästä kanavien katoamisesta. Digitalla on netissä tiedotesivu, johon ei ole linkkiä digitv.fi-sivuilla ja jonka löytää digitv.fi-sivustolta vain hakemalla sanalla uutiset. Huomaa myös tiedotesivun helposti muistettava URL. Samat tiedotteet ovat myös digita.fi-sivustolla vieläkin helpomman URL:n takana.

Yksi hyvä tapa tiedottaa tulevasta televisiolähetysten vastaanottamiseen tarvittavan tekniikan säätötarpeesta olisi televisiolähetys. Henkilökohtainen kirje olisi varmasti toinen hyvä tapa, mutta tähän ei kuitenkaan ole ilmeisestikään mahdollisuutta, koska Digita on kuitenkin viime kädessä osakeyhtiö, jonka tarkoitus on tehdä voittoa. Siispä "Digita tiedottaa huoltokatkoksista www.digita.fi , Yleisradion teksti-tv-sivulla 581 ja lähettämällä kunkin alueen medioille asiaa koskevan tiedotteen. Tieto huoltokatkoksista on myös valtakunnallisessa kuluttajapalvelukeskuksessa DigiTV Infossa."

Kustavilainen Tapio Hiltunen kertoi ongelmistaan Turun Sanomissa 29.7.2008, s. 20. Hän oli laittanut antennijärjestelmänsä kuntoon ennen kuin Digita kesällä 2008 muutteli taajuuksia ja laajensi näkyvyyttä. Nyt hän tarvitsee taas uuden antennin ja suuntauksen. Hän oli yrittänyt kysyä Digitalta Kustavin Viherlahden täytelähettimen sijaintia, jotta hän voisi itse yrittää tarkistaa suuntausta, mutta sitä hänelle ei ollut kerrottu. Digitv-sivustolla onkin tämä lause: "Täytelähetinasemien koordinaatteja emme voi julkaista, sillä ne kaikki eivät ole Digitan omistuksessa." Ilmeisesti tämän Viherlahden lähettimenkin omistaa jokin kännykkäoperaattori. Omituisesti Digitan asiakaspalvelu ilmoitti, ettei tiedä syytä lähettimen sijainnin paljastamiskiellolle, vaikka yksi syy on luettavissa netistä.

Digitalla on netissä karttapalvelu, josta selviää, että Kustavin Viherlahden täytelähetin sijaitsee Viherlahdentien varrella. Noin kilometri Johteenkulmantien risteyksestä etelään Viherlahdentien kanssa risteää länsipuolella tie, jonka nimi ei selviä 02.fi-karttapalvelusta eikä eniro.fi-karttapalvelusta. Digitan karttapalvelun mukaan lähetin on tämän nimettöman tien varrella. 02.fi-karttapalvelun maastokartasta käy ilmi, että nimettömän tien varrella sijaitsee jäteasema, siis kaiketi kaatopaikka. Lienee siis niin, että täytelähettimen ja jäteaseman osoite on Viherlahdentie ja että tällä risteävällä tiellä ei todellakaan ole nimeä. Ilmakuvista ei tässä tapauksessa ole apua, koska ne ovat resoluutioltaan kilometrin luokkaa. Joku kustavilainen käyköön mittaamassa lähettimen tarkemman sijainnin. Eniron karttapalvelusta saa myös GPS-koordinaatit. Jos niistä nyt on antennin suuntauksessa jotain iloa, niin tässä ovat Viherlahden lähettimen koordinaatit 500 metrin tarkkuudella: Lat = N 60º 31' 42.46", Long = E 21º 24' 9.16".

Tikiänkyrä iloitsee siitä, että hänen ainoa televisionsa, Philips 14PV320/01, on ollut varastoituna maaliskuusta 2007 alkaen.

ASCIIMathML-testi

Jos selaimesi on uudehko Firefox etkä ole estänyt Javascriptin suoritusta, näet tätä kappaletta seuraavalla rivillä . Muuten näet vain tekstin `x^2`.

`x^2 `

Tämän taikatempun tekee Peter Jipsenin ASCIIMathML.js. Kyseinen Javascript-tiedosto muuntaa yksinkertaisella tekstinotaatiolla kirjoitetun koodin MathML:ksi, jonka selain piirtää. Tiedosto ei toimi Operalla, vaikka sekin osaa näyttää MathML:ää. Olen asentanut tiedoston tähän blogiin kopioimalla sen suoraan blogin HTML-mallineeseen. Tosin alkuun pitää laittaa

<script type="text/javascript">
//<![CDATA[

ja loppuun

//]]>

tai muuten se ei toimi. Javascriptistä pitää myös poistaa kaikki kommentit, joissa esiintyy <. Asiain tilan voi tarkistaa lukemalla tämän sivun lähdekoodin.

Tässä Javascriptissä on sellainen heikkous, että se ei tule suoritetuksi Bloggerin esikatselussa, joten joudun julkaisemaan tekstin nähdäkseni miten se toimii. Tästä on tietysti se haitta, että julkaistu teksti muuttuu alinomaan, jolloin eri lukukerroilla näkee erilaisen tekstin. Ehkäpä joskus Bloggeriin saadaan Mediawikin kaltainen versiohistorian selaus.

ASCIIMathML on myös melko iso, noin 150 kB. Tämä hidastaa selvästi sivujen lataamista. Harmillista on vieläpä se, että jouduin laittamaan sen sivumallineeseen, jolloin kaikkien sivujen latautuminen hidastuu riippumatta siitä, tarvitaanko niillä MathML:ää. Ilmeisesti kuitenkaan ei ole mahdollista laittaa Javascriptiä yksittäisiin teksteihin. Pelkkä HTML-koodin sekaan kirjoitettu MathML ei myöskään toimi.

Alinopeus?

Joidenkuiden mielestä nopeusrajoituksen noudattaminen tarkoittaa, että on ajettava täsmälleen nopeusrajoituksen sallimaa suurinta nopeutta. Miten tarkasti pitäisi ajaa täsmälleen?

Ensinnäkään itse en ainakaan pysty ajamaan esimerkiksi 49,5...50,4 kilometriä tunnissa mitattaessa kolmen numeron tarkkuudella.  Nämä nopeudethan pyöristyisivät 50 kilometriin tunnissa kahden numeron tarkkuudella. Nopeusmittarini resoluutio ja tarkkuus ei yksinkertaisesti riitä moiseen puhumattakaan nopeudensäätökyvystäni. Jos yrittäisin ajaa kolmen numeron tarkkuudella, suuri osa huomiokyvystäni kuluisi nopeuden säätämiseen, mikä tuskin olisi turvallisuuden kannalta suotuisaa. Jos ajaisin 50,2 kilometriä tunnissa ja minulla olisi kahden numeron tarkkuuteen pystyvä mittari, kolmen numeron tarkkuudella mittaava pystyisi toteamaan minun ajavan ylinopeutta.

Lisäksi pitäisi määritellä aikaväli, jolta nopeus lasketaan. Teoriassahan nopeus on erotusosamäärän raja-arvo: `lim_(t_1->t_2)(x(t_2)-x(t_1))/(t_2-t_1)`, jossa `x(t)` on kappaleen, jonka nopeutta ollaan määrittelemässä, paikka ajan `t` funktiona. Nopeutta mitattaessa rajankäyntiä ei tietenkään voi viedä loppuun, koska äärettömän lyhyellä aikavälillä ei voi laskea, vaan nopeus mitataan joltain äärelliseltä ajanjaksolta. Nopeusrajoituksen noudattamiseksi on siis ajettava sellaisella nopeudella, ettei nopeudensäätövirheenkään tuloksena ylitä millään aikavälillä mitattaessa nopeusrajoitusta.

Mittaustarkkuus vaikuttaa siis oleellisesti tähän kuvitteelliseen täsmänopeuteen. Nykyisin ei tietääkseni ole olemassa säädöksiä nopeuden mittaustarkkuudesta. Entä kohta, jossa rajoitus muuttuu? On selvää, että rajoituksen täsmällinen noudattaminen tällaisessa kohdassa edellyttäisi hyvin suurta, lähes ääretöntä, kiihtyvyyttä. Edes Kimi Ferrarillaan ei pystyisi sellaista kiihtyvyyttä saavuttamaan, puhumattakaan kuorma-autoista. Toivottavasti nyt on selvää, miksi on mahdotonta ajaa täsmälleen rajoituksen sallimaa suurinta nopeutta.

Nopeusrajoitukset ovat olemassa. Niitä on noudatettava samoin kuin muitakin liikenteenohjauslaitteita. Jos nopeusrajoituksen noudattamisesta tingitään esimerkiksi poliisin puuttumiskynnykseen vetoamalla, muillekin säännöille löydetään varmasti tinkimisperusteita. Miten kauas ulottuu väistämisvelvollisuus risteyksessä? Miten vanhoja punaisia tai keltaisia päin saa ajaa? Milloin jalankulkija on astumassa suojatielle?

Valtiosektorille toimilupatoimintamalli

Toimilupatoiminnassa, joka tunnetaan myös huonosti suomen kieleen sopivalla sanalla franchise, yrittäjä hankkii luvan käyttää tavaramerkkiä ja menetelmiä. Käytännössä yrittäjä saattaa hankkia esimerkiksi toimintaympäristöä ja infrastruktuuria. Miksi tämä malli ei sopisi myös valtion työpaikkoihin? Jokaisella työntekijällä olisi oma yritys, jolla olisi lupa käyttää toimiluvan antajan tavaramerkkejä. Jokainen olisi myös vastuussa tuloksestaan. Tunnetusti rahapalkkio motivoi ihmistä tekemään työtä. Malli antaisi paljon vapautta järjestellä esimerkiksi toimitilojen ja laitteiden ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Joka tietää, miten virkavastuu siirretään yhtiölle ja siinä toimiville henkilöille, kertokoon kommentilla.

Muistin jakaminen DLL:n kautta

Windowsissa prosessien on mahdollista jakaa muistia DLL:n kautta. Kun DLL:n muistialue merkitään jaetuksi, järjestelmä kuvaa muistin siten, että jokainen jaetuksi merkittyä muistialuetta käyttävä prosessi näkee saman fyysisen muistialueen. Tällaisen jaetun muistialueen avulla prosessit voivat kommunikoida.

Kirjoitin C:llä yksinkertaisen demon jaetun muistin käytöstä. Kaikki netistä löytämäni demot oli kirjoitettu C++:lla ja niissä oli lähes poikkeuksetta graafisia käyttöliittymiä, joiden toteuttamiseen tarvittavien koodirivien varjoon demon kannalta oleellinen koodi jää. Graafinen käyttöliittymä on mielestäni hätävarjelun liioittelua, joten minun demossani ei ylimääräisiä rivejä ole.

Demo koostuu kolmesta ohjelmasta: SharedDataSegmentDLLHostingApplication, SharedDataValueIncrementer ja SharedDataValuePrinter. Jaetun muistialueen sekä sen manipulointiin tarvittavat funktiot sisältävä DLL on nimeltään SharedDataSegmentDLL.

SharedDataSegmentDLL

Kun käytetään GCC:tä, DLL:ään voidaan koodata jaettu kokonaislukumuuttuja seuraavasti:

int sharedInteger __attribute__((section ("shared"), shared)) = 0;

Microsoftin kääntäjä/linkitin haluaa nähdä rivit

#pragma data_seg (".shared")
int sharedInteger = 0;
#pragma data_seg()
#pragma comment(linker, "/SECTION:.shared,RWS")

Tässä on siis määritelty kokonaisluku sharedInteger jaetuksi. Muuttuja on alustettava kuten yllä on esitetty. Muuttujan arvo voidaan lukea yksinkertaisesti tekemällä DLL:ään funktio PrintSharedDataValue():

DLLEXPORT void PrintSharedDataValue() {

printf("%i", sharedInteger);

}

Muuttujan arvoa voidaan muuttaa funktiolla IncrementSharedDataValue():

DLLEXPORT void IncrementSharedDataValue() {
sharedInteger++;
}

Tässä DLLEXPORT on määritelty siten, että kääntäjä ymmärtää, että DLL:n lataavien prosessien on tarkoitus käyttää funktiota:

#ifndef DLLEXPORT
#define DLLEXPORT  __declspec(dllexport)   // export DLL information
#endif

Lisäksi tarvitaan funktio DLLSleep(). Jos nimittäin HostingApplication kutsuisi vain Win32 API:n Sleep()-funktiota, Windowsin lataimella ei olisi mitään syytä ladata SharedDataSegmentDLL:ää. Kun DLL:ään koodataan DLLSleep():

DLLEXPORT void DLLSleep() {
Sleep(INFINITE);
}

ja kutsutaan tätä funktiota HostingApplicationissa,
Windowsin on pakko ladata DLL. Tällöin jaettu muuttuja tulee samalla alustetuksi.

SharedDataSegmentDLLHostingApplication

Tämän ohjelman tarkoitus on pysyä käynnissä ja pitää SharedDataSegmentDLL ladattuna muistissa. Ohjelma on varsin yksinkertainen:

#include "../header/dll.h"


DLLIMPORT void DLLSleep();

int main(int argc, char *argv[])
{
DLLSleep();
}

DLLIMPORT kertoo, että on tarkoitus käyttää DLL:ssä määriteltyä funktiota DLLSleep(). DLLIMPORT on määritelty tiedostossa dll.h. Muuta main()-funktiossa ei sitten tarvitsekaan tehdä. SharedDataSegmentDLLHostingApplication nukkuu ikuisesti ja pitää DLL:n muistissa.

SharedDataValueIncrementer

SharedDataValueIncrementer kasvattaa jaetun kokonaisluvun arvoa kutsumalla funktiota IncrementSharedDataValue():

#include "../header/dll.h"

DLLIMPORT void IncrementSharedDataValue();

int main(int argc, char *argv[])
{
IncrementSharedDataValue();
}

SharedDataValuePrinter

SharedDataValuePrinter tulostaa jaetun kokonaislukumuuttujan arvon kutsumalla funktiota PrintSharedDataValue()

#include "../header/dll.h"

DLLIMPORT void PrintSharedDataValue();

int main(int argc, char *argv[])

{

PrintSharedDataValue();

}

Ohjelmiston kääntäminen

Olen määritellyt dll.h:n sijainniksi ../header, jolloin jokainen lähdekooditiedosto sijaitsee omassa hakemistossaan ja dll.h header-hakemistossa. Lisäksi kääntäjää voi joutua neuvomaan etsimään otsaketiedostoja header-hakemistosta. DLL on käännettävä ensin, koska sitä tarvitaan ohjelmien kääntämiseksi. Kääntäjälle on kerrottava, että sen tulee käyttää DLL:ää vastaavaa lib-tiedostoa.

Ohjelmiston käyttö

SharedDataDLLHostingApplication käynnistetään komentotulkista. Toisesta komentotulkista käytetään SharedDataValuePrinteriä ja SharedDataValueIncrementeriä, jonka pitäisi kasvattaa muuttujan arvoa yhdellä jokaisella ajokerralla. Jos muuttujan arvo ei muutu, muuttujan määrittely jaetuksi ei ole onnistunut. DLL:n pitää sijaita samassa hakemistossa kuin ohjelmat.

Lähdekoodi

Lähdekoodia saa käyttää vapaasti.

dll.h (teksti) (HTML)
SharedDataSegmentDLL.c (teksti) (HTML)
SharedDataSegmentDLLHostingApplication.c (teksti) (HTML)
SharedDataValueIncrementer.c (teksti) (HTML)
SharedDataValuePrinter.c (teksti) (HTML)
SharedDataSegmentDemoGCC.zip

Televisioiden käyttöliittymät jälkeenjääneitä

Televisioiden käyttöliittymät ovat jääneet junnaamaan paikoilleen. Edelleenkin yritämme käyttää televisioita ja tallentimia kaukosäätimellä. En väitä, etteikö tietokonettakin ohjattaisi vielä 1960-luvulla keksityllä hiirellä ja vieläkin vanhemmalla näppäimistöllä. Kuitenkin näppäimistö ja hiiri muodostavat luontevan ja tehokkaan parin: toisella voi osoittaa ja toisella voi syöttää kirjaimia ja numeroita. Kaukosäätimellä ei voi oikein tehdä kumpaakaan. Miksei televisiotakin voisi ohjata hiirellä tai edes jollain osoittimen tapaisella laitteella?

Miksei televisiossa voisi saman tien olla ikkunoitua käyttöliittymää, joka on sentään tietokoneissa ollut jo kohta 30 vuotta arkipäivää? Televisiot alkavat kuitenkin vuosi vuodelta muistuttaa yhä enemmän tietokoneita. iMackin on ollut jo vuosia aivan taulutelevision näköinen ja se on sentään täysiverinen tietokone. Aivan hyvin televisio voisi olla mielestäni tietokoneen kaltainen. Siitä pitäisi tehdä vain televisiokäyttöön sopiva niin, että halutessaan käyttäjä voisi pitää televisionsa televisiona mutta toisaalta tietokonepuolen saisi nopeasti kaivettua esille. Apple yritti ehkä jotain tämän suuntaista televisiollaan, joka ei kuitenkaan koskaan saavuttanut yhtä suurta menestystä kuin iMac tai kannettavat, iPodista puhumattakaan. Apple TV:n nettisivuja katsellessa ei esimerkiksi helposti selviä, voiko televisioon liittää antennin ja voiko sillä katsella DVB-lähetyksiä. Ei ihme, että TV ei menestynyt, jos sen markkinointiin ei panostettu edes tämän vertaa.

Microsoftillakin on Media Centerinsä, mutta Vista-kokemuksieni perusteella voin aavistella, että Media Center ei todellakaan tee television katselusta miellyttävää. "Tärkeitä päivityksiä on asennettu. Tietokone käynnistyy uudelleen 4 minuutin kuluttua. Hyvästi."

Jotkut tekevät tavallisista tietokoneista televisiolähetysten toistoon ja tallennukseen sopivia monitoimilaitteita. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole kovin kivaa, sillä minulle jo verkko-, virta- ja hiiripiuha ovat liikaa. Jokainen järjestelmän komponentti tuo oman lisänsä toimintaepävarmuuteen. Vaikka periaatteessa komponentit olisivat yhteensopivia, käytännössä kuitenkin esiintyy yllättäviä ongelmia, joita on hyvin vaikeaa ennakoida ennen ostamista. Juuri tästä syystä olisi tärkeää, että kaupasta saisi ostaa valmistajan testaaman kokonaisuuden.

Mielestäni television pitäisi olla jättikokoinen iMac, esimerkiksi 32 tai 40 tuuman näytöllä. Siihen tarvitsisi lisätä vain USB-DVB-viritin, langaton näppäimistö ja hiiri. Jos vielä virittimellä olisi Applen tuki ja testaus takana, kaikki toimisi heittämällä. Toki 40 tuuman näyttö olisi tavanomaisilla 90 DPI:n tarkkuuksilla todennäköisesti melkoisen kallis, mutta miksei noissa TV-malleissa voisi tinkiä 90:stä ja käyttää samoja näyttöjä kuin tavallisissakin televisioissa. Esimerkiksi Applen 30 tuuman Cinema-näyttö 2560x1600 pisteen resoluutiolla maksaa Applen verkkokaupassa tällä hetkellä 1849 euroa. Voisin kuvitella, että esimerkiksi 2000-2500 euron television ostajat ovat aika harvassa.

Televisio aikansa elänyt?

Mikael Jungner yrittää kovasti saada ihmisiä television pariin ja erityisesti maksamaan televisiomaksua milloin hyvällä ja milloin hieman pahemmalla. Television kulta-aika alkaa kuitenkin kääntyä loppua kohden. Netin myötä televisio ei ole enää niin yksinvaltaisessa asemassa kansalaisten viihdyttäjänä kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Televisioihmisten tuleekin olla tarkkana, sillä taajuuksille on nykyisin monta ottajaa.

Suuri osa television datavirrasta on tarpeetonta, sillä esimerkiksi monet uutiset voi aivan hyvin lukea netistä. Tyypillinen uutinen vie selostettuna ehkä noin kolme minuuttia lähetysaikaa. Jos oletetaan 3 Mbit/s datavirta, uutisen siirtämiseen tarvitaan 3 min · 60 s/min · 3 MBit/s= 540 MBit = 67,5 MB. Sen sijaan tekstinä sama uutinen on muutamia kymmeniä kilotavuja. Tekstiformaatti on ylivoimainen siinä mielessä, että lukiessaan ihminen (ainakin minä) saa keskittyä vain lukemiseen eikä tarvitse yrittää kuunnella ja katsella samaan aikaan. Liikkuva kuva uutislähetyksissä on monissa tapauksissa turhanpäiväistä täytettä, joka on kalliisti kuvattu. Tekstissä on myös helppo palata taaksepäin lukemaan uudelleen kohta, joka ensimmäisellä lukukerralla jäi ymmärtämättä. Huononäköisille on kehitetty nettiselaimia, jotka lukevat ääneen tekstiä. En tiedä miten huononäköiset ja -kuuloiset uutisensa kuluttavat, mutta tuskin ainakaan televisiolla.

Oikeastaan melko harvoin jonkin asian ymmärtäminen ja opetteleminen vaatii yhtäaikaista äänen ja liikkuvan kuvan toistoa. Sääennusteiden ilmanpaine- ja pilvianimaatiot käyttävät liikkuvan kuvan tehokkaasti hyödykseen. Ohjelmistomaailmassa video on hyödyllisimmillään esimerkiksi ohjelmiston käyttöä esittelevässä ruudunkaappausvideossa, jossa käyttäjä selostaa tekemisiään puheella. Samoin esimerkiksi jonkin koneen toiminnan ymmärtämistä voi helpottaa liikkuvan kuvan avulla. Tällöinkin todennäköisesti hyvin lyhyt videonpätkä riittää. Televisiossa esitettävä sisältö tulisi valikoida huolellisesti, jotta ei esitetä turhaa eikä toisaalta liian vaikeaa sisältöä. Yksi liikkuvaa kuvaa tarvitseva sisältötyyppi on viihde, jota ohjelmasisällöstä suuri osa jo onkin.

Television suosio riippuu hyvin paljon siitä, onnistutaanko televisioon hankkimaan ohjelmistoa, josta katsojat pitävät. Tässä onkin television suurin heikkous nettiin verrattuna - katsojalla ei ole sisältöön käytännössä juuri minkäänlaista valtaa. Toki katsoja voi vaihtaa kanavaa, mutta se ei silti välttämättä tuo ruutuun katsojan haluamaa sisältöä. Kaupalliset kanavat pyrkivät tietenkin optimoimaan ohjelmistonsa siten, että kanava saa mahdollisimman suuret katsojalukumäärät, joita kelpaa esitellä mainostajille. Ylellä on sikäli erilainen asema, että se ei ole niin riippuvainen katsojaluvuista. Toki televisiomaksun maksajien määräkin varmasti on sitä suurempi mitä suurempaa joukkoa Ylen tarjoama sisältö miellyttää. Mielestäni Ylen tärkeimpiä tehtäviä olisikin toteuttaa katsojien harvinaisempiakin toiveita. Itse kaipaisin enemmän asiaohjelmia, joista voi edes kuvitella olevan jotain hyötyä. Monet dramatisoidut dokumentit ovat mielestäni hyvin viihdyttäviä, jotkut jopa liiankin.

Televisio on alakynnessä myös aikasidonnaisuudessaan. Entäpä jos netissä palvelimet olisivat käytössä vain tiettyinä aikoina? Esimerkiksi uutisia pääsisi lukemaan kello 19.00-19.10, talousuutisia 19.10-19.20, urheilu-uutisia 19.20-19.25 ja sääennustetta 19.25-19.30. Pankkiin ja verkkokauppaan pääsisi halvimpaan aikaan aamu- ja iltapäivisin. Tämähän turhauttaisi käyttäjät aivan hermoromahduksen partaalle. Samantyyppinen aikataulusidonnaisuusongelma on myös julkisilla liikennevälineillä. Tuskin kukaan voi ennustaa minuutin tarkkuudella, kauanko kauppareissu kestää. Ei ole mukavaa elää aikataulupaineessa ja sen tuomassa epävarmuudessa.

Miten television katsoja löytää mieleisensä ohjelmat? Ohjelmalistauksien lukeminen on äärimmäisen tylsää puuhaa, koska siinä on sama ongelma kuin ohjelmavirran seulomisessa. Jaksaako kukaan lukea pitkiä ohjelmalistauksia, joissa 90 prosenttia on turhaa? Katsojalle pitäisi jollain hyvin helpolla tavalla saada tiedotettua juuri hänelle sopivista ohjelmista. Miten olisi esimerkiksi Etuovi.comin vahti, joka tiedottaisi vaikka sähköpostilla tai tekstiviestillä ohjelmistoon tulleesta katsojaa kiinnostavasta ohjelmasta? Entä jos netissä käytettäisiin samanlaista listausmenetelmää kuin televisiossa? Käyttäjät lukisivat luetteloita nettisivuista tai arpoisivat satunnaisia ip-osoitteita tai urleja.

Entä menneiden televisio-ohjelmien hakeminen? Toisinaan sattumalta törmää mielenkiintoiseen ohjelmaan, jonka nimen haluaisi jälkeenpäin selvittää. Pikaisen nettikatsauksen tuloksena sanomalehti näyttäisi olevan edelleen paras työkalu. Telvis.fillä pääsee kohtuullisen helposti ajassa taaksepäin. Telkku.comillakin pääsee taaksepäin, mutta se on muuten hiukan kömpelö. Miksei menneitä haluta näyttää? Onko levytila niin kallista? Kyllä nykyisilla tekniikoilla luulisi saavan aikaiseksi kunnollisen ohjelmaoppaan, kun kerran karttapalvelutkin toimivat niin hyvin.


Ylen ohjelmaoppaan etusivu

Ylen ohjelmaoppaan etusivulta pääsee katselemaan Ylen ohjelmistoa sisältötyypin mukaan lajiteltuna. Samoin varmasti muillakin kanavilla on omat ohjelmaoppaansa. Näissä kaikissa on kuitenkin se heikkous, että ei ole mitään tapaa koota kiinnostavia ohjelmia yhteen paikkaan, josta niiden lähetysajat voisi esimerkiksi siirtää kännykän kalenteriin tai tallentimeen ajastettua tallennusta varten. Toki lähetysajat voi kirjoittaa kynällä paperille ja käydä sitten siirtämässä tallentimeen käsin. Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä, koska ATK:n eli automaattisen tietojen käsittelyn pitäisi juuri olla automaattista.